Ensi-ilta-aamun-paniikki

Mutaa, mutaa, mutaa

Teatteri näyttää siltä kuin joku olisi räjäyttänyt siellä pommin (suora lainaus äidiltäni).

Lista tehtävistä asioista on loputon. Näyttelijät yrittävät kiireen vilkkaa saada roolivaatteensa puhtaiksi ennen ensi-iltaa. Mutaa ei ole puuttunut viimeisemmistä läpimenoista.

Jännittää ja ei pysty nukkumaan. Illalla ja aamulla tulee pyörittyä sängyssä väkkäränä.

Tuottajana mietin onko kaikki hoidettu, mitä vielä pitää hoitaa ja missä mennään.

Tänään on kohtalon hetki. Koko kevät on tähdätty tähän ensi-iltaan. Henkilökohtaisesti olen valmistellut produktiota syyskuusta asti. Pitkä aika ja kaikki kulminoituu yhteen päivään.

NYT MENNÄÄÄN!

- Inka Virtanen, tuottaja
- kuvat Joel Tainio

Pellonvaltausprojekti

Pellonvaltaamisprojektimme etenee ponnahduksella, sillä jälleen on se aika kun joukko teatterilaisia kantaa käsissään roolivaatteiden kirjoa, rakentaa tekniikkaa ja näyttämökuvaa sekä juoksee unohtuneen rekvisiitan perässä. Monet käyvät läpi kohtauksien järjestystä, viimeisempiä annettuja ohjeita ja tekevät vielä viimeiset triplatsekkaukset. Kaikki kunnossa? Ja eikun menoksi, ensimmäinen läpimeno on nimittäin taas täällä ja kaiken keskittymisen lomassa voi aistia pientä jännitystä.

Koskaan ei voi tietää, mitä ensimmäinen läpimeno tuo tullessaan. Palaset loksahtelevat ja kokonaisuus hahmottuu niin ohjaajalle kuin näyttelijöille. Mikä toimii? Mikä ei? Mitä pitää vielä treenata? Sen voi todeta, että treenaamista on edessä vielä paljon ja työthän ovat vasta alkamassa. Ensimmäinen läpimeno on aina hieman rämpimistä mutta jotenkin sitä jaksaa loppuun asti ja lopussa olotilan valtaa se helpottunut fiilis. Huh, selvittiin hengissä!

Ensi-ilta lähestyy ja lähestyy, koputtelee ja kolkuttelee jo aivan nenän edessä. Ei sitä pakoon pääse, vaikka kesispellolla onkin juostu lähes joka suuntaan ja kaikenlaisissa sääolosuhteissa. Peer Gyntin maailma avautuu 27.6 Masalaan ja tuntuu mahtavalta olla osa sitä.

Peer Gynt

Teksti: Katri-Maria
Kuvat Ilkka Saarela

Välähdys tunnelmista - kuukausi ensi-iltaan

Pertti, kaksisilmäinen koira ja Minna pellolla

Pelto! Maaginen vehreyden tuoksu.

Ihana mudassa makaamisen älyttömyys! Kuravaatteet ja aurinkorasva. Nauru.

Katsomorakenteet tuovat varmuutta siihen, että tässä kuukauden päästä istuu yleisö ihailemassa työn tuloksia.

Rakennustalkoot

Iso merkkipaalu on myös lipunmyynnin aukeaminen aamulla 27.5.2015 Tiketissä.

Jännääää!

Tunnelmat - tuottaja Inka Virtanen

Eteenpäin sanoi teatterilainen pellossa

Upea Valitut-triptyykki on loppusuoralla, jos et vielä ole ehtinyt sitä nähdä, kiiruhda lippuja varaamaan! Esityksiä on vielä pari jäljellä, joten vielä ehtii.

Valitut-triptyykin esitysten lomassa ovat myös Peer Gynt-kesäteatterin treenit päässeet täyteen vauhtiin. Peer Gynt on ensimmäinen kesäteatteriprojekti monelle ryhmäni jäsenelle, myös minulle. Viikottaiset harjoitukset alkavat pikku hiljaa olla lähes päivittäisiä, ja ryhmä alkaa hitsaantua yhteen. Kesäteatterin lavalla, pellolla, nähdään paljon vanhoja tuttuja, mutta myös muutama uusikin naama on liittynyt tiimiin, niin näyttämölle kuin kulisseihinkin. Jokaikisen kanssa on jännittävää, kunnia ja etuoikeus työskennellä.

Ryhmämme harjoitukset eivät kuitenkaan ole lähteneet käyntiin täysin ilman ongelmia. Toisaalta milloin teatterissa ikinä? Peltonäyttämömme on isompi kuin vuosikausiin ja tilan hallinta ja täyttäminen on ollut yksi tärkeimmistä harjoituksistamme. Ulkotilaan kuuluvat myös luonnon tuomat hankaluudet. Olemme kohdanneet jos minkälaisia klassisia ongelmia, itikoista kaatosateeseen. Harkitsen lisäksi vakavasti etanabuffeen avaamista, sato nimittäin löytyy kesäteatteripellolta, etenkin sateisten päivien jälkeen: niistä riittäisi annokseen jos toiseenkin.

Tämän projektin takia minä ja muut ryhmäläiset olemme valmiita tarpomaan ja kierimään mudassa, ja etanoissa, väistelemään jumppaajia ja lenkkeilijöitä sekä koiranulkoiluttajia, jotka pellolla voivat yllättää. Saammepa ainakin super-vastustuskyvyn sateessa juoksentelemisesta! Peer Gynt on isoin produktio mihin olen teatteriharrastukseni aikana osallistunut. Se ei ole kuitenkaan kadottanut tee-se-itse-tyyliä ja yhteisöllisyyttä mihin olen Masalassa tottunut ja rakastunut. Hiljalleen eloonheräävät kohtaukset, vähitellen mieleen painuvat vuorosanat ja etenkin ryhmä, ohjaaja ja taustajoukot antavat voimaa painella eteenpäin kuin mummo lumessa. Tervetuloa katsomaan kesäkuussa, mitä olemme saaneet aikaan!

Pellolla huhtikuussa

- Emilia Toivonen

Ensi-illan valitut palat

Koko yön näen vaihtuvia, levottomia unia teatterista. Päivisin olen varmaan kyllästyttänyt kaikki, kun en osaa muusta puhua, ja repliikit soivat päässä. Jännittää, enemmän ja enemmän. Sunnuntai tulee ja kokoonnutaan teatterille hyvissä ajoin. On niin ihana nähdä näitä ihmisiä ja ottaa talo haltuun, taas. Kliseistä, mutta totta, että täällä voi olla kuin kotonaan. Vaikka tunnelma on hermostunut, iloa riittää ja yhteishengen tuntee. Tiedän, etten ole yksin.


Muutaman tunnin suhaamisen jälkeen I need a hero soi. Kollektiivinen pomppiminen antaa kunnon energiaboostit ja siitä se sitten lähteekin. Pian seisomme verhoissa ja kiljumme äänettömästi, kun yleisö toivotetaan tervetulleeksi. Puoli vuottako tätä ollaan harjoiteltu? Ei kyllä tunnu siltä; kymmentuntisetkin treenit ovat kuluneet nopeasti eikä tammikuustakaan ole melkein yhtään aikaa. Vähitellen lavalla jännitys hälvenee ja voi nauttia hyvän yleisön tuomasta mahtavasta fiiliksestä vetää tätä juttua. Näiden ihanien ihmisten tuomasta fiiliksestä vetää tätä juttua. Meidän juttua. Ensi-illan huuma on täällä taas.

Kiitos Maija ja kanssa-valittuni, kiitos kaikki!

- Siiri

Unettomia öitä ja jännitystä - Valitut-näytelmän ensi-illan kuumottelua

Enää muutama päivä, muutamia kymmeniä tunteja ja aivan liikaa minuutteja... Ja näytelmämme pääsee ensi-iltaansa. Yöunet ovat jääneet vähäiselle osin myöhään menneiden harjoitusten takia ja osin taas sen ensi-illan jännityksen takia, joka saa minut pyörimään sängyssäni öisin. Väsymys painaa, mutta aina kun kävelen teatterin ovista sisään unohdan väsymykseni ja innostus harjoituksissa on huipussaan. 

Pikku hiljaa alan tajuta, että ensi-iltammehan on aivan muutaman päivän päästä! Tämä ajatus aiheuttaa minussa samaan aikaan ahdistusta ja polttavan kuumaa innostusta. Tätä on odotettu jo pitkään kovalla innolla ja on ihanaa tietää, että pian sen aika on. Vihdoin tämä odotus päättyy. Kohta esirippu avautuu ja katseet suuntautuvat meihin ja meidän yli puolivuotiseen urakkaamme. On hienoa saada nähdä onko yleisön katseissa ilon ja liikutuksen kyyneleitä vai jotain muuta? Se selviää sunnuntaina 3.5 tasan klo: 19.00 jolloin sydämemme pomppivat kurkussa saakka ja kämmenemme hikoavat enemmän kuin koskaan ennen. Ensi-illan maagisuus voi alkaa.

-Julia

Valitut-triptyykin treenitunnelmia: "Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut"

Kohti uutta manteretta.
Siiri Vilkko ja Roope Penttilä.

Kohta se ensi-illan aika vihdoinkin koittaa! Paljon ollaankin treenattu, pohdiskeltu ja kokeiltu ja kovan työmme tulos alkaakin selvästi näkyä treeneissämme. On ihana huomata kuinka palaset alkavat loksahdella paikoilleen ja näytelmämme alkaa ollaa viimeistä hiontaa vaille valmis. Vaikka treenaammekin keskittyneesti ja täysillä on treeneissä silti kivan rento ja mukava tunnelma. Tauoilla läppä lentää ja kahvi maistuu. Välillä ollaan treenattu melko myöhäänkin ja yöunet ovat jäneet hieman vähäisemmiksi, mutta kyllä se on sen arvoista. Valitut-näytelmämme ensi-ilta on jo parin viikon päästä ja jännitys tiivistyy.

Itseäni ainakin jännittää, mutta jännityksen kumoaa innostus jota koen ensi-iltaa kohtaan. On upeaa päästä vihdoin esittämään tuotoksemme yleisölle. On ollut ihanaa saada tutustua mahtaviin uusiin teatteri-ihmisiin ja ryhmästämme on muodostunut mielestäni pikemminkin pieni kaveriporukka kuin harrasteryhmä. Hienoa saada tehdä juuri tätä näytelmää, juuri näiden ihmisten kanssa, juuri tässä ihanasssa piskuisessa teatterissamme. On aina ihanaa kävellä teatterin ovista sisään, vaihdella hieman kuulumisia muiden kanssa, juoda kuppi kahvia ja alkaa sitten treenata hyvässä yhteishengessä ja hyvän ohjauksen alaisena.

- Julia

Tytöt odottavat jo innolla näyttämölle pääsyä.
Nuket on tehnyt Heli Kuhlberg.

Vasemmalta: Siiri Vilkko, Roope Penttilä, Vilma Kiikeri,
Nana Timonen ja Roosa Harjula

"Nainen kirkuu niin, että keittäjä alkaa levittää kylällä huhua, että nainen on riivattu." 
Roope  Penttilä ja Siiri Vilkko

Raisa: Lupaatko, että lopetat sen?
Louna: Minä en voi luvata.
Emma Talvitie, Nana Timonen ja Matias Kylliäinen

Kuvat: Julia Virtanen