Valitut-triptyykin esitysten lomassa ovat myös Peer Gynt-kesäteatterin treenit päässeet täyteen vauhtiin. Peer Gynt on ensimmäinen kesäteatteriprojekti monelle ryhmäni jäsenelle, myös minulle. Viikottaiset harjoitukset alkavat pikku hiljaa olla lähes päivittäisiä, ja ryhmä alkaa hitsaantua yhteen. Kesäteatterin lavalla, pellolla, nähdään paljon vanhoja tuttuja, mutta myös muutama uusikin naama on liittynyt tiimiin, niin näyttämölle kuin kulisseihinkin. Jokaikisen kanssa on jännittävää, kunnia ja etuoikeus työskennellä.
Ryhmämme harjoitukset eivät kuitenkaan ole lähteneet käyntiin täysin ilman ongelmia. Toisaalta milloin teatterissa ikinä? Peltonäyttämömme on isompi kuin vuosikausiin ja tilan hallinta ja täyttäminen on ollut yksi tärkeimmistä harjoituksistamme. Ulkotilaan kuuluvat myös luonnon tuomat hankaluudet. Olemme kohdanneet jos minkälaisia klassisia ongelmia, itikoista kaatosateeseen. Harkitsen lisäksi vakavasti etanabuffeen avaamista, sato nimittäin löytyy kesäteatteripellolta, etenkin sateisten päivien jälkeen: niistä riittäisi annokseen jos toiseenkin.
Tämän projektin takia minä ja muut ryhmäläiset olemme valmiita tarpomaan ja kierimään mudassa, ja etanoissa, väistelemään jumppaajia ja lenkkeilijöitä sekä koiranulkoiluttajia, jotka pellolla voivat yllättää. Saammepa ainakin super-vastustuskyvyn sateessa juoksentelemisesta! Peer Gynt on isoin produktio mihin olen teatteriharrastukseni aikana osallistunut. Se ei ole kuitenkaan kadottanut tee-se-itse-tyyliä ja yhteisöllisyyttä mihin olen Masalassa tottunut ja rakastunut. Hiljalleen eloonheräävät kohtaukset, vähitellen mieleen painuvat vuorosanat ja etenkin ryhmä, ohjaaja ja taustajoukot antavat voimaa painella eteenpäin kuin mummo lumessa. Tervetuloa katsomaan kesäkuussa, mitä olemme saaneet aikaan!
 |
| Pellolla huhtikuussa |
- Emilia Toivonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti