Pellonvaltausprojekti

Pellonvaltaamisprojektimme etenee ponnahduksella, sillä jälleen on se aika kun joukko teatterilaisia kantaa käsissään roolivaatteiden kirjoa, rakentaa tekniikkaa ja näyttämökuvaa sekä juoksee unohtuneen rekvisiitan perässä. Monet käyvät läpi kohtauksien järjestystä, viimeisempiä annettuja ohjeita ja tekevät vielä viimeiset triplatsekkaukset. Kaikki kunnossa? Ja eikun menoksi, ensimmäinen läpimeno on nimittäin taas täällä ja kaiken keskittymisen lomassa voi aistia pientä jännitystä.

Koskaan ei voi tietää, mitä ensimmäinen läpimeno tuo tullessaan. Palaset loksahtelevat ja kokonaisuus hahmottuu niin ohjaajalle kuin näyttelijöille. Mikä toimii? Mikä ei? Mitä pitää vielä treenata? Sen voi todeta, että treenaamista on edessä vielä paljon ja työthän ovat vasta alkamassa. Ensimmäinen läpimeno on aina hieman rämpimistä mutta jotenkin sitä jaksaa loppuun asti ja lopussa olotilan valtaa se helpottunut fiilis. Huh, selvittiin hengissä!

Ensi-ilta lähestyy ja lähestyy, koputtelee ja kolkuttelee jo aivan nenän edessä. Ei sitä pakoon pääse, vaikka kesispellolla onkin juostu lähes joka suuntaan ja kaikenlaisissa sääolosuhteissa. Peer Gyntin maailma avautuu 27.6 Masalaan ja tuntuu mahtavalta olla osa sitä.

Peer Gynt

Teksti: Katri-Maria
Kuvat Ilkka Saarela

Veri vetää – Ajatuksia Rakkaudesta ja teatterista

Sieltä se uhkaavasti ja viimeinkin lähenee: ensi-ilta. Alle kaksi viikko matkaa hetkeen, jota varten on tehty töitä puoli vuotta. Koko tänä aikana olemme keskustelleet ja pohtineet romanttista rakkautta sen eri muodoissa ja tarkoituksissa. Viime päivinä olen itsekseni miettinyt myös rakkauden oireita ja miten pelottavan lähelle ne osuvat teatteriharrastusta.

Ruoka ei tunnu oikein maistuvan ja alan pikku hiljaa epäillä alkavaa rytmihäiriötä sydämen epälyöntien takia. Onko syynä tunteet, ensi-illan jännittäminen vai tanssiharjoitukset. Öisin ei saa oikein nukuttua, koska ajatukset pyörivät koko ajan rekvisiitoissa, repliikeissä ja rohkeuden puutteessa. Läheisetkin ilmaisevat tyytymättömyytensä, koska vietät kaiken aikasi tuoreen ihastuksesi parissa. Ja kun vihdoin löydät aikaa ystävillesi, et kykene puhumaan mistään muusta, kuin rakkautesi kohteesta ja yrität saada heidät ymmärtämään typeriä sisäpiiri vitsejä.

Rakkauden ja teatteriproduktion ensi huuma on mukaansa tempaavaa, mutta kuherruskuukausi alkaa tosiaan olla ohi. Stressi, unenpuute, matkustaminen kodin, teatterin ja töiden tai koulun välissä, alkavat vähitellen painaa. Ryhmämme nuorimmilla on koulu-uransa isoimmat kokeet edessä ja vanhimpia huolettaa työtuntien vähyys ja vuokran maksu. Miten sovittaa arkielämä suuriin tunteisiin projektia kohtaan? Kärsiikö yhteishenki, kun ryhmäläisten vähemmän hyvät piirteet tulevat esille väsymyksen takia? Työelämään siirtymisen vuoksi teatteriharrastukseeni on tullut muutaman vuoden tauko ja alan pikku hiljaa ajatella, että aika on kullanut muistot menneistä projekteista.

Tällaisia pelkoja nousee mieleeni, kun työnantajan ja kotijoukkojen kärsivällisyys vähitellen loppuu. Mutta tiedän, että pelot ja ahdistus ovat ohi menevää. Kovan työn lopputulos alkaa jo näkyä helpottuneissa läpimenoissa ja toimivissa kohtauksissa. Vaikeudet ja niiden voittaminen myös tuovat ryhmäläiset lähemmäksi toisiaan. Ja aivan kuten rakkaudessakin, veren kuplinta vetää kohti teatteria uudestaan ja uudestaan.

Tervetuloa katsomaan mitä ryhmään ja produktioon rakastuminen on saanut aikaan!

- Emilia Toivonen (kuvat Emilia Toivonen)

Rakkautta ilmassa!

Ja näin se aika kiitää! Alle kolme viikkoa ensi­iltaan ja tahti vain kiristyy! Kohta saadaan taas julisteet jakoon ja ensimmäinen läpimenokin kummittelee jo nurkan takana. Kiirettä pitää mutta vielä olisi paljon tekemistä ja ratkaisemista. Jännitystä ja odotusta on siis Rakkauden tienoilta vaikka muille jakaa.

Enää ei ole pysähtymistä ja työryhmä lähestulkoon jo asuu Ljusdalassa. Tuoreessa muistissa ovat koko ryhmän lauluharjoitukset ja stemmojen opiskelu. Iso kiitos kuuluu musiikkiryhmälle, joka on jaksanut opettaa myös meitä vähemmän kokeneempia laulajia osumaan nuotilleen. Kaiken näyttelemisen lomassa lauluharjoitukset tuovat mukavaa vaihtelua ja virkistävät päivää kummasti. Sitten jaksaa taas astua lavalle. Senkin voi todeta, että kyllä meistä ääntä lähtee!

Kaiken kiireen keskellä tehdään myös kulisseissa töitä. Napsitaan promokuvia ja käydään läpi puvustusta. Yhdessä tekemisen meininki on vahva ja kaikki ainekset alkavat olla kasassa, nyt vain nokka kohti ensi­iltaa ja lähestyvää esityskautta. Työryhmässäkin voi jo huomata kevään energisen vaikutuksen. Jesh! Täällä me jo kolkutellaan. Kohta päästään taas irti!

- Katri
(kuvat ottanut Riina Riekkola)

Katrin tunnelmia Rakkauden tiimoilta

Hellou!

Kalenterit näyttävät jälleen kerran täysiltä kun Rakkauden treenikausi porskuttaa jo hyvää vauhtia eteenpäin. Mukaan mahtuu jälleen tuttuja kommelluksia ja kömmähdyksiä sekä uusia haasteita kun työryhmäläiset saapuvat kukin suunnaltaan kohti edessä olevia harkkoja.

Takit naulakkoon, eväät jääkaappiin ja jos on aikaa niin pieni kahvihetki. Vaihdetaan kuulumisia, nauretaan porukassa ja kerrataan vielä hieman vuorosanoja ennen harkkojen alkamista. Seuraavaksi vuoron saakin jo alkulämppä, jonka jälkeen mahdollisuus törmätä vesipulloja tavoitteleviin työryhmäläisiin kasvaa merkittävästi. Päivä on tosin tässä vaiheessa vasta alkamassa. Varsinaiseen treenaamiseen kuuluu tekstin työstämistä, kohtausten rakentamista, oman vuoron odottamista, pokan pitämistä lavalla sekä uusien ideoiden kokeilemista mm. improilun kautta. Lavalla nähdään kuitenkin jo työn tuloksia roolihahmoista rekvisiittaan. Lisäksi työryhmän sisällä itsenäisesti työskentelevä musiikkiryhmä tekee aktiivisesti musiikkia ja sanoituksia. Työn tuohussa aika kuluu nopeasti ja ennen kuin huomaakaan on päivä vaihtunut illaksi.

Kohtauksia treenataan niin viikolla kuin viikonloppuisinkin. Rakkaudessa olevien eri osien sovittaminen luo työryhmälle sopivaa haastetta ja vaatii keskittymiskykyä. Tekemistä siis totisesti riittää mutta onneksi vastapainona saa viettää aikaa työryhmäläisten parissa. Ensi-­iltakin tuntuu vielä hieman kaukaiselta, mutta kyllä tässä kohti kevättä jo kaasutellaan!

-Katri