Tahdon voimalla eteenpäin

Lauantaina 8.6. pidimme Masalan nuorisoteatterilla Matka unelmiin –elämysillan. Teatteria, keskustelua ja hyvää ruokaa.

Ajatus tälläisestä gaalatapahtumasta syntyi jo Sointula2013-projektin alkumetreillä. Näytelmässä puhutaan monista yhteiskunnallisesti merkittävistä aiheista, jotka vielä tänä päivänä ovat osittain toteutuneita ja osittain radikaalejakin. Pitkään pohdimme Mikan ja Markuksen kanssa, kuinka tälläinen seminaarityyppinen ilta voitaisiin järjestää.

Avuksemme suunnitteluun ja järjestelyihin tuli Jarkko Lehtopelto. Mies, joka ilmoitti harrastavansa tämän tyylisiä asioita. Kun vielä Pekka Haavisto halusi tukea ja sparrata meitä pariin otteeseen, alkoivat eväät olla hyvin kasassa.

Päivästä tuli uskomattoman hieno. Ulkona pellolla aurinko paistoi ja lämpötila kipusi pitkälti yli hellerajan. Näyttelijöille se tietenkin tarkoitti rankkaa esitystä, mutta yleisöä se helli ja paneeliin siirtyvä väki oli teatterikokemukseeensa tyytyväisiä.

Kuva: Timo Blomqvist

Ja se paneeli... Tiina Härkönen johti panelistit liikkeelle kysymällä, kuka lähtisi Matti Kurikan matkaan tänä päivänä. Loppujen lopuksi ei niitä lähtijöitä tainnut montaa olla. Teuvo Peltoniemi totesikin, että toisaalta olisi helppo lähteä, kun huomenna jo pääsisi seuraavalla lennolla pois. Mikä sitten on tämän päivän utopia? Onko meillä toimivia yhteisöjä? Onko yhteisöllisyys pelkkää poliitikkojen sanahelinää? Kuka sanoi, että 100 erilaista pastakastiketta on hyvä juttu? Kulutusta vai niukkuutta?

Panelistit vasemmalta: kansanedustaja Pekka Haavisto, toimittaja Ruben Stiller, esseisti ja suomentaja Antti Nylén, kirjailija ja utopioiden tutkija Teuvo Peltoniemi, taiteilija Susanna Haavisto sekä teatteriohjaaja ja toimittaja Susanna Kuparinen. Kuva: Timo Blomqvist

Susanna Haavisto tiivisti omalta osaltaan ajatukset siihen, että asioita tapahtuu, kun niitä tahtoo ja ryhtyy tekemään asian eteen. Muussa tapauksessa se on vain jotain häilyväistä unelmointia, johon ei oikeastaan edes voi tarttua.

Myös yleisömme oli erittäin aktiivista. Panelistit saivat runsaasti kysymyksiä erilaisista näkökulmista ja pääsimme myös kuulemaan tarinoita Kurikan toiminnasta, kun Olavi Koivukangas, Siirtolaisuusinstituutin perustaja kertoi haastattelumatkastaan Australiassa 1960-luvulla. Myös Matti Kurikan tyttärenpojanpoika Matti Linnoila kommentoi nykyajan utopioita.

Yleisössä oli muitakin mielenkiintoisia hahmoja. Muun muassa näytelmän roolihahmon Jalmari Hyvösen esikuvan eli Matti Halmisen suvusta paikalla oli Tapani Huhdanmäki paikalla. Halminenhan oli Sointulan alkuperäisiä pioneereja ja kutsui Kurikan aikanaan johtamaan Sointulaa.

Illan aikana tuli niin paljon näkemyksiä, mielipiteitä ja faktaakin, että niiden kaikkien kirjaaminen tähän on suorastaan mahdotonta. Meidän täytyy Mikan kanssa vielä katsoa videonauhat uudestaan ja kuunnella rauhassa mitä kaikkea illan aikana tulikaan esiin.

Meidän omasta kyselystä alla vastauspalkkeja. Kiitos kaikille vastanneille. Liput tapahtumaan menivät Raaseporiin.

Ylläolevista kuvista panelistit olivat yllättyneitä järjestöjen ja puolueiden alhaisista luvuista. Miten muutos voidaan vauhdittaa, kun oikein sitä virallista tietoa ei ole, että mitä pitäisi muuttaa. Reuben Stiller totesikin, ettei mikään hänen kuulemansa maailmanloppu ole vielä tullut. Kulutuksesta kaikki kuitenkin taisivat olla samaa mieltä, että kovaahan se on.

Luultavasti keskustelua olisi jatkettu aamutunneille asti, mutta se päättyi Susanna Haaviston ajatuksia herättävään lauluun Elämä kassiin. Siihen summautui sekä Elämysten ilta, että Sointula2013-projekti. On uskallettava ja tahdottava asioita. On nähtävä rohkeita unia.

Yhdistyksen ja Sointula2013-puolesta kiitokset panelisteille ja Tiinalle sekä upealle yleisölle. Esityksestä kiitos työryhmälle. 

Erityisen upeasta ruuasta haluan kiittää kotiväkeäni Sirkka Vuoriota, Pekka Lainetta ja Petteri Ratista. Valoista kiitos kuuluu Immanuel Paxille ja Atte Leskiselle. Kiitos!

Kaisa Honkonen-Ratinen

puheenjohtaja

Masalan nuorisoteatterin kannatus ry

MATTI KURIKKA JA MINÄ

        

Kuva: wikimedia commons

Puhuttiinko meillä Matti Kurikasta? Ei, ei puhuttu. Ei lainkaan. Tai ehkä sittenkin vähän.

    Oli sota-aika. Tehtiin rauha. Tuli valvontakomissio ja kommunistit suurin joukoin eduskuntaan. Pelättiin. Varsinkin äitini, joka oli menettänyt rakkaan kesäkotinsa ja vanhempiensa maatilan rajan toiselle puolelle.

    Ensimmäinen kosketukseni  isovaariini oli, kun olimme sodan jälkeen vanhempieni kanssa vappukävelyllä. Yht’äkkiä äitini tuhahti ja veti minut syrjään. Kommunistien vappukulkue tuli vastaan Aleksilla. Sen edessä kannettiin jonkun miehen isoa kuvaa. Kysyin, kuka se oli. Isäni sanoi vakavin kasvoin: ”Se oli minun isoisäni.” Siis minun isovaarini! Isä lupasi kotiin tultuamme kertoa isovaaristani. Silloin oikeastaan sain ensimmäisen kerran kuulla hänestä.

    Sain kuulla, että hän oli ihanteellinen  sosialisti, kirjailija, utopisti, joka uskoi, että olisi mahdollista elää yhteisössä, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia ja jossa kaikilla on samanlaiset oikeudet ja velvollisuudet. Että hän oli lämminsydäminen, mutta äärettömän epäkäytännöllinen, uskoi Korkeimpaan, mutta oli eronnut kirkosta, koska ei hyväksynyt kirkon tapoja. Sen sijaan hän oli kiinnostunut teosofiasta. Hän oli kiivas luonteeltaan ja innostui helposti asioista, joita hän piti oikeina.  Hän oli myös hyvin musikaalinen. Isäni kertoi myös, että sekä hän että veljensä olivat tehneet laudaturtyönsä isoisästään, isäni historialliseen, setäni valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Vuosien päästä muistan, miten isäni joskus puhelimesta tullessaan sanoi: ”Taas oli joku, joka halusi lainata laudaturtyötäni.” Ne ovat yhä kaikkien lainattavissa Helsingin Yliopiston kirjaston arkistossa.

    Myöhemmin isoäitini kertoi isästään, kun nukuimme samassa aitassa kesäpaikallamme. Näin hänen lukevan vanhaa kirjaa, ja kun kysyin, mikä se on, hän sanoi sen olevan Pekka Ervastin teosofiasta kertovan kirjan. Siitä puhe meni ”Miksi?” -  kysymykseni kautta hänen isäänsä.

    Hän puhui isästään hyvin lämpimästi. Olen myöhemmin käsittänyt, että avioero ja sitä seurannut aika eivät olleet helppoja pienelle tytölle. Silti hän kertoi kirjeistä, joita isä tyttärelleen lähetti, lämpimistä sanoista ja Korkeimman siunauksesta. Myös hänen äitinsä, Anna, oli kirjeenvaihdossa entisen miehensä kanssa ja kaikki ne kirjeet ovat luettavissa Helsingin Yliopiston kirjaston arkistossa. Nyt mietin, että isoäitini oli avioeron aikaan suunnilleen saman ikäinen kuin minä nähdessäni vappukulkueen.

    Uusi puoli Matti Kurikasta  tuli yllättäen perheeseemme, kun USA:ssa asuva Auli (sukunimeä en muista) otti yhteyttä puolisisareensa Ailiin. Matti Kurikka oli erottuaan ja lukuisten naissuhteidensa jälkeen avioitunut suomalaisen tarjoilijan ja näyttelijättären kanssa, joka luuli kenties saavansa julkisuutta näin. Tuloksena oli tytär, Auli, joka sitten jäi isälleen, kun äitinsä jätti heidät ja lähti takaisin Suomeen. Auli lähetti paketteja – muistan hienon pitsikauluksen, jota isoäitini ei osannut pitää, mutta jolle antoi arvoa. Karamellejä ja keksejä saimme mekin.  Auli oli vuosikausia kuvioissa, mutta nyt emme tiedä hänestä mitään.

    Myös Matti Kurikan inkeriläisen suvun kanssa isovanhempani ja isäni sisaruksineen olivat tekemisissä. Kurikan äiti oli Pöyhösiä  ja näiden serkkujen kanssa he olivat paljonkin yhteydessä. Mm eräs sukulainen, joka tanssi Bolshoi-baletissa  vieraili – politrukin kanssa – monta kertaa isovanhempieni luona. Ja vielä minäkin olen tavannut Pöyhösiä, vuosia sitten. Edelleen on voimassa  kutsu Osmo Pöyhösen pohjois-Norjassa sijaitsevaan loma-asuntoon. Samoin Kurikan veljentytär, apteekkari  Ilona Kurikka oli sekä ylioppilasjuhlissani että häissäni.

    Matti Kurikan sisar, Lilli, oli naimisissa Robert Kajanuksen kanssa. Heidän poikansa kuoli ja isoäitini peri tätinsä. Muutamia sieltä tulleita arvokkaita tauluja oli isovanhempieni seinillä, yksi on nyt minullakin. Ja minä puolestani  olen saanut Kajanuksen vaimolleen Pariisin maailmannäyttelyn aikaan ostaman sormuksen : j’aime que tu m’aime que je t’aime…

Raija Särkkä kertoo sukunsa vaiheista toukuussa 2013

    Perheessämme ei siis puhuttu kovin paljon itse Matti Kurikasta, mutta hän oli läsnä ja luulen, että nyt elävistä, suoraan polveutuvista perheemme jäsenistä monella on hänen perintönään musikaalisia ja kirjallisia taipumuksia, kuten myös enemmän tai vähemmän ilmenevää boheemiutta. Se, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, tuntuu myös olevan meidän kaikkien asia.

    Nyt myöhemmin on minua paljon nuorempi veljeni paneutunut enemmän isovaarimme ja erityisesti Sointulan asioihin. Amerikassa asuessaan hän vieraili useamman kerran Sointulassa ja minäkin olen päässyt vierailemaan siellä, olenpa saanut sieltä ystäviäkin. Niin kuin nyt myös  Masalasta!  


- Raija Särkkä (Matti Kurikan lapsenlapsenlapsi)  

Teatterin historiallinen päivä

Eilen oli Masalan nuorisoteatterin historiassa merkittävä päivä monessa mielessä. Saimme pihaan ensimmäisen bussikuljetuksen yleisöä paikan päälle. Olihan tuo upea näky, kun pihalla seisoo iso pitkän matkan bussi ja sieltä alkaa yleisö tulla ulos.

Kuva: Timo Blomqvist

Hvitträsk oli nähty ja upeaksi paikaksi koettu ja teatterireissukin taisi olla mieleen.

Se toinen upea tapahtuma oli se hetki, kun kuulimme päässeemme YLEn pääuutislähetykseen klo 20:30. Seuraavasta linkistä pääset katsomaan mitä siellä kesäteattereista ja Sointulasta kerrottiin. http://areena.yle.fi/tv/1908737?start=18m25s

Itse emme sitä nähneet, kun esitys pyöri täydellä teholla samaan aikaan Ljusdalan pellolla.

Meillä on vielä katsomossa tilaa, joten toivottavasti tämä nyt pisti liikkeelle nekin, jotka ovat ajatelleet tulevansa, mutta eivät vielä aivan varmoja olleet. Pistetään sormet ristiin.

Tervetuloa teatteriin!

Sointulan esityksiä vielä
Matka unelmiin(esitys + paneeli) la 8.6.,
tavalliset esitykset su 9.6., ke 12.6., pe 14.6., su 16.6.

Mahdollisuuksien tori 18.5

 Pelle-Kaisa piukeana partioi, puhisten puhkuu

Viime vuoden tavoin olimme tänäkin vuonna Sellossa Mahdollisuuksien torilla, järjestötorilla, jonka tämän vuotisena teemana oli ihmisoikeudet. Meidän teatterilaisten ohjelmassa oli muun muassa klovneilua, Sointulan flyerien jakoa ja päivän huipentumana Heta Hedmanin, Kaisa Rajahalmeen ja Inka Virtasen klovnishow lavalla.

Pelle-Luukas paikalla pyöriäkseen palloja patistelemaan

Pellenenäiset teatterilaiset piristivät niin lasten kuin aikuistenkin päivää ja saivat useille hymyn huulille. Iso kiitos kaikille mukana olleille, oli upeaa että mukana oli vanhojen tuttujen klovnien lisäksi paljon uusiakin! Mosaiikki-ryhmälle erityiskiitos siitä, että sieltä tuli
niin paljon porukkaa klovneilemaan. Meillä oli mukavaa ja toivottavasti näin oli myös paikalle saapuneiden torivieraidenkin kohdalla!

Pellepläjäys: pallot plus päät pyörällä

Pellepäivän päivän päätteeksi pictureiltaan p-rikas plokiteksti. Pirteää, parhainta plus pelleisää papukevättä pellenaluista parrakkaille pappapelleille!

Pelle-Hetan plus pikkunallen paljolti pulmaton poseeraus

Pirteät plikat pyrähtämässä pyörimään 

Pitkäpipoinen pöytävahti perinkurinnurinnarin

                     

Pilvilinnoja, purjeveneitä, pikkukissoja...

- Siiri Karjula

Kesäyön uni aloitti kesäkauden

Ainoa kuva Kesäyön unesta joka ei heilahtanut kovin pahasti

Kun kevätkausi aloitettiin Shakespearen Hamletilla, on se myös hyvä päätettää Shakespearella, kun Kesäyön unen maaginen maailma keijuineen, kuninkaallisineen ja työläisineen levittäityi isoon saliin. Kesäyön unen edellisistä esityksistä Ljusdalassa taisi juuri tulla 20 vuotta. Silloin lavalla olleista kolme oli nyt tiukasti katsomossa ihalemassa uusien ryhmien upeaa tekemistä.

Kevätjuhlat olivat täyttä teatterilaisten juhlaa. Varjostajat esittivät teaserin ensi syksyn ensi-illasta Ernien uskomattomat tosikuvitelmat  - jalkapallohullu isä, äiti, Ernie, lauma ninjoja... hmm mitähän kaikkea onkaan tulossa?

Aalto näytti huikealta!

Inka päätti kokeilla vanhaa kunnon stadion aaltoa - näytti kuulema hienolta, mutta olihan se myös hauskaa tehdä. Aaltoilun lisäksi perinteinen jähmy sekoitti kaikki ryhmät tekemään yhdessä. Käytiin verhokaupassa, maisteltiin hyviä vitamiinejä, Asko tanssi balettia kuin 4-vuotiaana ja lopuksi päädyttiin kilpailemaan suihkusta.





Seuraavan kerran improporukka on lähdössä pelleilemään Selloon Mahdollisuuksien torille 18.5. Tulehan mukaan!

Jäätelöposeeraus Kaaos-ryhmäläisiltä.

Kädenjälki-ryhmäläisiä jäätelötauolla

Kaikkien ryhmien edustajat pääsivät improamaan.

Kiitos kaikille keväällä puffassa olleille ja mukavaa kesää kaikille!

- Kaisa Honkonen-Ratinen

Puolivälissä mennään!

Nyt on se tilanne, kun esityksiä on 7 takana ja 7 vielä edessä, että ollaan puolivälissä. Aika on mennyt todella nopeasti. Juurihan sitä tuskaili treeneissä roolin ja vuorosanojen kanssa, että ei tästä oikeesti tule mitään.

No tulihan siitä ja tulee. Esitykset ovat menneet hyvin ja se yleisö siinä nokan edessä tuntuu uskomattoman hyvältä. Ihanaa on myös tehdä esityksiä yhdessä vastanäyttelijöiden kanssa. Joka esitys on aina omanlaisensa ja sitä huomaa elävänsä ihan kunnolla mukana roolihahmonsa kanssa nauttien jokahetkestä lavalla.Tähän ei saa kuitenkaan tulla mitään rutiinia, vaan jokaisen esityksen tulee olla kuin olisi ensi kertaa lavalla, eläen tarinan ensimmäistä kertaa.

Viime viikolla oli 5 esitystä viikossa ja samoin tällä viikolla ja ei tunnu, että olisi puhki. Jotenkin se esitys vie pois murheet ja esitysten jälkeen on vaan hyvä olo. On saanut jotain aikaiseksi. Jotain tärkeää.

Niin, että jos teatteriesitys on katsojalle taianomainen elämys on se, sitä myös näyttelijälle. Hamletin tarina elää niin mielessä kuin lavallakin ja tästä saa vielä nauttia tovin. Tässä tuntee itsensä myös onnekkaaksi. Olen näinkin nuori ja olen päässyt tekemään klassikkonäytelmää. Se tuntuu upealta.

- Jasmin Molin

Ekojen esitysten jälkihiki

Hamletin ensimmäiset kaksi esitystä ovat olleet upeita, mikäs sen mahtavampaa kuin päästä esiintymään täpötäysille katsomoille!

Eilisestä esityksestä ainakin minulle jäi ihan mieletön fiilis, tämäniltaista ei millään jaksaisi odottaa! Esitys on joka kerta kuin uusi, koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu ja miten yleisö reagoi. Koko ajan on oltava varpaillaan ja valmiina reagoimaan. Pieni jännitys saattaa auttaa tässä, sitä on turha pelätä! Kun jaksaa yrittää parhaansa ja hymyillä, se riittää jo enemmän kuin pitkälle. Siinä tosin on välillä haastetta enemmän kuin tarpeeksi, mutta onneksi tukena on ihana ryhmä ja esityksissä yleisökin.

Vielä on kaksitoista esitystä jäljellä, toivottavasti me saadaan jaettua katsojillekin meidän ilo tästä proggiksesta: tulkaa katsomaan!

- Siiri Karjula

Jotain uutta jotain vanhaa

Mustia silmänalusia, hysteeristä hihitystä, omituista läppää, epätoivon karjahduksia, tuotantolistoja ja tuttu Öetker-pizzzan tuoksu, niistä on hyvät teatteriesitykset tehty :-)

Huuskosen Maijan ja Virtasen Inkan kanssa oltiin eilen teatterilla tekemässä tekemässä pieniä päivityspuhteita ja samalla tarkistettiin puffakamojen tilannetta ennen ensi-iltaa. Kahlattiin läpi teatterin historian alkuhavinoita, kaiveltiin vanhoja lehtijuttuja ja käsiohjelmia. Ja niitä on aika paljon. Yritämme saada tietoja tuotua www-sivuille hiljalleen, mutta on siinä aikamoinen urakka. Pauski kasasi 25-vuotisjuhliin hienot punakantiset historiankirjat ja niitä on täydennetty sen jälkeen vuosittain esitysten mukaan. Jos et ole koskaan niitä katsonut, vilkaisepa ensi kerralla käydessäsi.

Hamletin ensi-ilta on siis nyt tulevana lauantaina 9.3. ja esityksiä tulee olemaan yhteensä 14 tässä maaliskuun aikana. Varauskirja täyttyy hyvää vauhtia, Veikkolan kartanoteatteri varasi kokonaisen näytoksen itselleen ja ainakin 3 oppilasryhmääkin on tulossa katsomaan.  Pidähän varasi, ettet jää ilman paikkaa!

Puffassa tarvitaan apuja. Inka pitää puffalistaa, joten jos haluat/ehdit auttamaan, laita Inkalle viestiä (inka.virtanen(at)masalannuorisoteatteri.net)


Kevätkokous 24.03. klo 13 Ljusdalassa
Tervetuloa sääntömääräiseen kevätkokoukseen sunnuntaina 24.3. klo 13. Kokouksessa käydään lävitse viime vuoden huippuhetket toimintakertomuksen muodossa. Samalla tarkistetaan tilinpäätös ja päätetään vastuuvapauden myöntämisestä viime vuoden hallitukselle.

- Kaisa Honkonen-Ratinen

Kolme viikkoa ensi-iltaan, tää on menoa!

"Ensi-ilta lähenee ja treeneissä on laitettava kaikki likoon. Oman roolihahmon etsiminen ja yhdessä harjoittelu on parasta! Nautin harjoittelusta ryhmän kanssa enkä malta odottaa teatterille palaamista." - Sami (Hamlet)

"Hamlet etenee hitaasti mutta varmasti. Esityskunnosta ollaan vielä KAUKANA, mutta onneksi aikaa on vielä eikä täydellinen paniikki lähestyvästä enskaripäivästä ole vielä päässyt valloilleen. Siis vielä." -Essi (Polonius, ministeri ja kuninkaan neuvonantaja)

"Shakespearen lukemattomien tulkintamahdollisuuksien ansiosta kohtausten harjoittelu ja hiominen on ollut todella mielenkiintoista - jotkut kohdat ovat muuttuneet melkeinpä päinvastaisiksi ensimmäisistä kokeiluista. Lopullinen kuva ei ole vielä selvä mutta sitä haetaan hyvillä fiiliksillä!" - Valtsu (Claudius, kuningas, Hamletin setä)

"Pitkien päivien ja rankkojen sekä mahtavien treenien tulokset näkyvät. Roolihahmot ovat saaneet piirteitä ja luonnetta, lihaa luiden ympärille. Hamletin valmistumisen lisäksi on jo valmiiksi tiivis ja rakas Kaaos-ryhmä lähentynyt entisestään." - Riina (Horatio, Hamletin paras ystävä)

"Paljon on vielä tehtävää ennen ensi-iltaa, mutta olen innoissani ja rooli syvenee mielessäni päivä päivältä. Jotenkin ei käsitä ollenkaan, että kohta me ollaan jo esiintymässä yleisölle!" - Jasmin (Rosencrantz, kuninkaan palveluksessa oleva Hamletin vanha ystävä)

"Hamletin tekeminen edistyy joka treeneissä. Ensi-illan lähestyminen jännittää, vain muutama viikko aikaa. Apua!" - Iida (mm. palvelija sekä näyttelijäseurueen jäsen)

"Vuorosanatkin alkavat olla pääkopassa ja roolihahmot rakentuvat. Ensi-ilta lähestyy ja tekemistä on paljon: ompelua, roolivaatteiden korjailua ja etsimistä, lavasteetkin tarvitsevat hienosäätöä kohtauksista puhumattakaan. Lopputulos alkaa joka tapauksessa jo hahmottua! On aina mukavaa tulla teatterille ja tehdä töitä yhdessä mahtavien ihmisten kanssa!" - Katri (mm. vartiomies Marcellus, näyttelijäseurueen jäsen, haudankaivaja ja merimies)

"Aikaa ensi-iltaan on onneksi vielä runsaasti, mutta niin on tekemistäkin. Vähintäänkin hirvittävä stressi päällä, mutta niinhän vähän kuuluukin olla. Uskon kuitenkin, että tästä kehkeytyy esitys, josta voin sanoa olevani aidosti ylpeä." - Jussi (mm. Laertes, Ofelian veli ja vartiomies Bernardo)

"Fiilikset on joskus yhtä vuoristorataa, mutta loppujen lopuksi perille asti pääsee kunhan yrittää parhaansa. Se on tavotteena. Lähestyvä ensi-ilta jännittää, aikaa tuntuu olevan tosi vähän: se on samaan aikaan makeeta ja pelottavaa. Tästä tulee meidän Hamlet, tää on meidän proggis ja me vedetään täysillä!" - Siiri (Gertrud, kuningatar, Hamletin äiti)

"Tulkaa ihmiset katsomaan, teillehän tää on pääosin tehty!" - Lumi (Ofelia, Hamletin rakastettu ja Poloniuksen tytär)

- Siiri Karjula

Kartanoteatterin kanssa suuria suunnitelmia

Tehdään yhdessä kulttuurikalenteri Kirkkonummelle! Mitä järkeä on tilanteessa, että meillä on hienoja esityksiä eri puolilla kuntaa, niistä tiedotetaankin aika laajasti, mutta silti tuntuu, ettei sana tavoita. Kartanoteatterin ja Masalan nuorisoteatterin kannatusyhdistyksen hallituslaiset istuivat pohtimaan asiaa Ljusdalassa 25.01.2013.

Kokous oli niin innostava, etten meinannut saada unta koko yönä. Naurun ja ideoinnin keskellä koko ajan suunniteltiin kuinka voisimme toisiamme auttaa ja saada katsomot täyteen. Yksi konkreettinen ratkaisu oli osallistua flyerien ja julisteiden jakoon. Kartonoteatterilaiset pystyvät helposti tiedottamaan Masalan esityksistä Veikkolassa ja toisin päin.

Tuliaisia   (kuva Tintti Rossi)

Tärkein ajatus eli yhteinen kulttuurikalenteri, voisi palvella kirkkonummelaista kulttuurikenttää. Nyt on aika yhdistää voimat ja näyttää kuinka laajaa osaamista meillä kunnassa ihan oikeasti on. Millainen kalenterista tulee, ratkeaa sen mukaan ketkä kaikki lähtevät mukaan, mutta kyllä me nyt jonkinlainen läpyskä aikaan saadaan. Kirkkonummi ei ole pelkkä nukkumalähiö, vaan aktiivinen kunta myön kulttuurin saralla.

Kiitos Kartanoteatterille vierailusta! Oli voimaannuttavaa tavata ja jakaa arkea.
- Kaisa Honkonen-Ratinen

 

Vauhdilla liikkeelle

Uusi hallitus kokoontui ensimmäisen kerran eilen Ljusdalaan katsomaan miltä vuosi 2013 näyttää. Heti alkuun voi todeta, että hyvältähän se näyttää. :-) Laurin sijaiseksi saatiin Tintti Rossi, joka on talossa ollut ohjaajana jo aikaisemmin ja tietenkin monet tuntevat Tintin lavaltakin.

Kaaoslaiset rakentavat kovaa vauhtia isoon saliin Hamletin maailmaa. Eilen tehtiin valoja ja viikonloppuna on lavastustalkoita. Ensi-iltahan on 9.3. ja se kannattaa jo merkata kalenteriin. Muut esityspäivät julkaistaan tammikuun loppuun mennessä.

Kevään aikana teatterilla tullaan näkemään pienempiä demoja, toivottavasti päästään kurssille ja esitetään muutama elokuva. Kevät tulee siis olemaan viime vuoden tapaan vauhdikas, vaikkei ensi-iltoja ihan samalla rytinällä lavalle tuodakaan.

Sointulan porukka kerää tahollaan rahaa Kanadan matkaansa varten ja mainospalana voikin sanoa, että mm. improryhmä ja bändi ovat tilattavissa lyhyelläkin varoitusajalla keikalle. Tuotto käytetään lyhentämättömänä matkaan. Sointula-näytelmää tullaan esittämään kesäkuun alkupuolella. Firman kesäretkeksi Masalan maisemat, kunnon teatteriesitys ja mukava pikkupurtava, on vallan mainio vaihtoehto. Paketista lisätietoja saa tuottaja Mika Kaartiselta (mika.kaartinen@kaartila.com).

Apuja tullaan taas tarvitsemaan mm puffien pyörittämisessä, julisteiden jakamisessa, tapahtumien järjestämisessä. Tulethan mukaan auttamaan!

Mukavaa alkuvuotta toivottaen
Kaisa Honkonen-Ratinen
kannatusyhdistyksen pj