MATTI KURIKKA JA MINÄ

        

Kuva: wikimedia commons

Puhuttiinko meillä Matti Kurikasta? Ei, ei puhuttu. Ei lainkaan. Tai ehkä sittenkin vähän.

    Oli sota-aika. Tehtiin rauha. Tuli valvontakomissio ja kommunistit suurin joukoin eduskuntaan. Pelättiin. Varsinkin äitini, joka oli menettänyt rakkaan kesäkotinsa ja vanhempiensa maatilan rajan toiselle puolelle.

    Ensimmäinen kosketukseni  isovaariini oli, kun olimme sodan jälkeen vanhempieni kanssa vappukävelyllä. Yht’äkkiä äitini tuhahti ja veti minut syrjään. Kommunistien vappukulkue tuli vastaan Aleksilla. Sen edessä kannettiin jonkun miehen isoa kuvaa. Kysyin, kuka se oli. Isäni sanoi vakavin kasvoin: ”Se oli minun isoisäni.” Siis minun isovaarini! Isä lupasi kotiin tultuamme kertoa isovaaristani. Silloin oikeastaan sain ensimmäisen kerran kuulla hänestä.

    Sain kuulla, että hän oli ihanteellinen  sosialisti, kirjailija, utopisti, joka uskoi, että olisi mahdollista elää yhteisössä, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia ja jossa kaikilla on samanlaiset oikeudet ja velvollisuudet. Että hän oli lämminsydäminen, mutta äärettömän epäkäytännöllinen, uskoi Korkeimpaan, mutta oli eronnut kirkosta, koska ei hyväksynyt kirkon tapoja. Sen sijaan hän oli kiinnostunut teosofiasta. Hän oli kiivas luonteeltaan ja innostui helposti asioista, joita hän piti oikeina.  Hän oli myös hyvin musikaalinen. Isäni kertoi myös, että sekä hän että veljensä olivat tehneet laudaturtyönsä isoisästään, isäni historialliseen, setäni valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Vuosien päästä muistan, miten isäni joskus puhelimesta tullessaan sanoi: ”Taas oli joku, joka halusi lainata laudaturtyötäni.” Ne ovat yhä kaikkien lainattavissa Helsingin Yliopiston kirjaston arkistossa.

    Myöhemmin isoäitini kertoi isästään, kun nukuimme samassa aitassa kesäpaikallamme. Näin hänen lukevan vanhaa kirjaa, ja kun kysyin, mikä se on, hän sanoi sen olevan Pekka Ervastin teosofiasta kertovan kirjan. Siitä puhe meni ”Miksi?” -  kysymykseni kautta hänen isäänsä.

    Hän puhui isästään hyvin lämpimästi. Olen myöhemmin käsittänyt, että avioero ja sitä seurannut aika eivät olleet helppoja pienelle tytölle. Silti hän kertoi kirjeistä, joita isä tyttärelleen lähetti, lämpimistä sanoista ja Korkeimman siunauksesta. Myös hänen äitinsä, Anna, oli kirjeenvaihdossa entisen miehensä kanssa ja kaikki ne kirjeet ovat luettavissa Helsingin Yliopiston kirjaston arkistossa. Nyt mietin, että isoäitini oli avioeron aikaan suunnilleen saman ikäinen kuin minä nähdessäni vappukulkueen.

    Uusi puoli Matti Kurikasta  tuli yllättäen perheeseemme, kun USA:ssa asuva Auli (sukunimeä en muista) otti yhteyttä puolisisareensa Ailiin. Matti Kurikka oli erottuaan ja lukuisten naissuhteidensa jälkeen avioitunut suomalaisen tarjoilijan ja näyttelijättären kanssa, joka luuli kenties saavansa julkisuutta näin. Tuloksena oli tytär, Auli, joka sitten jäi isälleen, kun äitinsä jätti heidät ja lähti takaisin Suomeen. Auli lähetti paketteja – muistan hienon pitsikauluksen, jota isoäitini ei osannut pitää, mutta jolle antoi arvoa. Karamellejä ja keksejä saimme mekin.  Auli oli vuosikausia kuvioissa, mutta nyt emme tiedä hänestä mitään.

    Myös Matti Kurikan inkeriläisen suvun kanssa isovanhempani ja isäni sisaruksineen olivat tekemisissä. Kurikan äiti oli Pöyhösiä  ja näiden serkkujen kanssa he olivat paljonkin yhteydessä. Mm eräs sukulainen, joka tanssi Bolshoi-baletissa  vieraili – politrukin kanssa – monta kertaa isovanhempieni luona. Ja vielä minäkin olen tavannut Pöyhösiä, vuosia sitten. Edelleen on voimassa  kutsu Osmo Pöyhösen pohjois-Norjassa sijaitsevaan loma-asuntoon. Samoin Kurikan veljentytär, apteekkari  Ilona Kurikka oli sekä ylioppilasjuhlissani että häissäni.

    Matti Kurikan sisar, Lilli, oli naimisissa Robert Kajanuksen kanssa. Heidän poikansa kuoli ja isoäitini peri tätinsä. Muutamia sieltä tulleita arvokkaita tauluja oli isovanhempieni seinillä, yksi on nyt minullakin. Ja minä puolestani  olen saanut Kajanuksen vaimolleen Pariisin maailmannäyttelyn aikaan ostaman sormuksen : j’aime que tu m’aime que je t’aime…

Raija Särkkä kertoo sukunsa vaiheista toukuussa 2013

    Perheessämme ei siis puhuttu kovin paljon itse Matti Kurikasta, mutta hän oli läsnä ja luulen, että nyt elävistä, suoraan polveutuvista perheemme jäsenistä monella on hänen perintönään musikaalisia ja kirjallisia taipumuksia, kuten myös enemmän tai vähemmän ilmenevää boheemiutta. Se, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, tuntuu myös olevan meidän kaikkien asia.

    Nyt myöhemmin on minua paljon nuorempi veljeni paneutunut enemmän isovaarimme ja erityisesti Sointulan asioihin. Amerikassa asuessaan hän vieraili useamman kerran Sointulassa ja minäkin olen päässyt vierailemaan siellä, olenpa saanut sieltä ystäviäkin. Niin kuin nyt myös  Masalasta!  


- Raija Särkkä (Matti Kurikan lapsenlapsenlapsi)