Ensi-illan valitut palat

Koko yön näen vaihtuvia, levottomia unia teatterista. Päivisin olen varmaan kyllästyttänyt kaikki, kun en osaa muusta puhua, ja repliikit soivat päässä. Jännittää, enemmän ja enemmän. Sunnuntai tulee ja kokoonnutaan teatterille hyvissä ajoin. On niin ihana nähdä näitä ihmisiä ja ottaa talo haltuun, taas. Kliseistä, mutta totta, että täällä voi olla kuin kotonaan. Vaikka tunnelma on hermostunut, iloa riittää ja yhteishengen tuntee. Tiedän, etten ole yksin.


Muutaman tunnin suhaamisen jälkeen I need a hero soi. Kollektiivinen pomppiminen antaa kunnon energiaboostit ja siitä se sitten lähteekin. Pian seisomme verhoissa ja kiljumme äänettömästi, kun yleisö toivotetaan tervetulleeksi. Puoli vuottako tätä ollaan harjoiteltu? Ei kyllä tunnu siltä; kymmentuntisetkin treenit ovat kuluneet nopeasti eikä tammikuustakaan ole melkein yhtään aikaa. Vähitellen lavalla jännitys hälvenee ja voi nauttia hyvän yleisön tuomasta mahtavasta fiiliksestä vetää tätä juttua. Näiden ihanien ihmisten tuomasta fiiliksestä vetää tätä juttua. Meidän juttua. Ensi-illan huuma on täällä taas.

Kiitos Maija ja kanssa-valittuni, kiitos kaikki!

- Siiri