Sezuanin hyvä ihminen
näytelmän treenaaminen on saavuttanut puolivälinsä. Takanamme on 16
harjoituspäivää 3kk aikana, ja edessä on 17 harjoituskertaa kahden kuukauden
ajan. Kaikki uhraukset, vaivat ja työt huipentuvat 30.1.2016 alkavaan 10
esityksen putkeen. Näiden 16 harjoituksen aikana olemme saaneet kahlattua
rennolla meiningillä näytelmän kaikki kohtaukset. Nyt ohjaajalla Maija Laurilla
sekä työryhmällä on jonkinlainen käsitys mitä tässä ollaan tekemässä ja ennen
kaikkea miten.
Puolivälin paikkeilla
homma vakavoituu ja konkretisoituu. 17 harjoituspäivän aikana meidän tulee
opetella 130 sivua tekstiä, tietää koska ja mistä tulemme lavalle ja miten
lavalla liikumme. Kaiken tämän lisäksi me selviydymme ja hoidamme omia arjen
askareitamme. Jollain on yo kirjoitukset, toisella kansanopiston suurprojekti,
muutamalla koeviikkoja, muita harrastuksia, kavereista puhumattakaan. Silti
meitä ei vielä juurikaan stressaa lähestyvä ensi-ilta.
Mitenkä nämä 16 mennyttä
harjoituspäivää ovat sujuneet ? Tulemme teatterille kuudeksi, kahvit keitetään
ja vaihdetaan kuulumiset. Puolivälissä kuppia aloitamme lämmittelyt jonka
tavoitteena on saada keho lämpimäksi ja mieli keskittyneeksi. Tämä hoituu 20
minuutissa, jonka jälkeen rupeamme harjoittelemaan etukäteen sovittuja
kohtauksia. Työryhmä on suuri eivätkä kaikki ole aina kaikissa kohtauksissa
mukana. Onneksi teatterissa on paikkoja missä voi harjoitella vuorosanojaan tai
jutella muiden kanssa ilman että häiritsee salissa harjoittelua.
Kuten jo mainitsin
lähestyvä ensi-ilta ei aiheuta vielä ylimääräistä stressiä. Teatterilla kun on
tapa ohjata itse itseään onnistumaan. David Mamet vertaa teatteria ja
lentämistä keskenään kirjassaan Teatteri. Kirjassa Mamet kertoo kuinka
putoavasta lentokoneesta laskuvarjolla pelastunut lentäjä huomasi, että kone
joka putosi hänen virheestään ja jota hän ei itse saanut suoristettua, suoristi
itse itsensä kun lentäjä ei ollut ohjaamossa häiritsemässä. Olen itse huomannut
saman aiemmissa produktioissani. Monesti on käynyt niin että maanantaina kaikki
on vielä sekaisin, mutta perjantaina asiat hoituvat kuin itsestään. Pitää vain
malttaa mielensä, hellittää hieman otettaan ohjaussauvasta ja luottaa teatteria
hallitseviin näkymättömiin lakeihin ja voimiin.
Me olemme kuin
perheellinen nainen joka on erehdyksessä suostunut järjestämään koko suvun
joulujuhlat. Pitää siivota, koristella, hankkia kuusi, ostaa lahjat, paketoida
lahjat, tehdä ruokaa ja kutsua pukki.Toki tässä tapauksessa juhlia on 10 !
Toisaalta juuri tälle perheelle sen tekee mielellään. Hyvää joulua ja
onnellista uuttavuotta !
- Matias Kylliäinen
Kuvat: Siiri Vilkko