Välähdys tunnelmista - kuukausi ensi-iltaan

Pertti, kaksisilmäinen koira ja Minna pellolla

Pelto! Maaginen vehreyden tuoksu.

Ihana mudassa makaamisen älyttömyys! Kuravaatteet ja aurinkorasva. Nauru.

Katsomorakenteet tuovat varmuutta siihen, että tässä kuukauden päästä istuu yleisö ihailemassa työn tuloksia.

Rakennustalkoot

Iso merkkipaalu on myös lipunmyynnin aukeaminen aamulla 27.5.2015 Tiketissä.

Jännääää!

Tunnelmat - tuottaja Inka Virtanen

Eteenpäin sanoi teatterilainen pellossa

Upea Valitut-triptyykki on loppusuoralla, jos et vielä ole ehtinyt sitä nähdä, kiiruhda lippuja varaamaan! Esityksiä on vielä pari jäljellä, joten vielä ehtii.

Valitut-triptyykin esitysten lomassa ovat myös Peer Gynt-kesäteatterin treenit päässeet täyteen vauhtiin. Peer Gynt on ensimmäinen kesäteatteriprojekti monelle ryhmäni jäsenelle, myös minulle. Viikottaiset harjoitukset alkavat pikku hiljaa olla lähes päivittäisiä, ja ryhmä alkaa hitsaantua yhteen. Kesäteatterin lavalla, pellolla, nähdään paljon vanhoja tuttuja, mutta myös muutama uusikin naama on liittynyt tiimiin, niin näyttämölle kuin kulisseihinkin. Jokaikisen kanssa on jännittävää, kunnia ja etuoikeus työskennellä.

Ryhmämme harjoitukset eivät kuitenkaan ole lähteneet käyntiin täysin ilman ongelmia. Toisaalta milloin teatterissa ikinä? Peltonäyttämömme on isompi kuin vuosikausiin ja tilan hallinta ja täyttäminen on ollut yksi tärkeimmistä harjoituksistamme. Ulkotilaan kuuluvat myös luonnon tuomat hankaluudet. Olemme kohdanneet jos minkälaisia klassisia ongelmia, itikoista kaatosateeseen. Harkitsen lisäksi vakavasti etanabuffeen avaamista, sato nimittäin löytyy kesäteatteripellolta, etenkin sateisten päivien jälkeen: niistä riittäisi annokseen jos toiseenkin.

Tämän projektin takia minä ja muut ryhmäläiset olemme valmiita tarpomaan ja kierimään mudassa, ja etanoissa, väistelemään jumppaajia ja lenkkeilijöitä sekä koiranulkoiluttajia, jotka pellolla voivat yllättää. Saammepa ainakin super-vastustuskyvyn sateessa juoksentelemisesta! Peer Gynt on isoin produktio mihin olen teatteriharrastukseni aikana osallistunut. Se ei ole kuitenkaan kadottanut tee-se-itse-tyyliä ja yhteisöllisyyttä mihin olen Masalassa tottunut ja rakastunut. Hiljalleen eloonheräävät kohtaukset, vähitellen mieleen painuvat vuorosanat ja etenkin ryhmä, ohjaaja ja taustajoukot antavat voimaa painella eteenpäin kuin mummo lumessa. Tervetuloa katsomaan kesäkuussa, mitä olemme saaneet aikaan!

Pellolla huhtikuussa

- Emilia Toivonen

Ensi-illan valitut palat

Koko yön näen vaihtuvia, levottomia unia teatterista. Päivisin olen varmaan kyllästyttänyt kaikki, kun en osaa muusta puhua, ja repliikit soivat päässä. Jännittää, enemmän ja enemmän. Sunnuntai tulee ja kokoonnutaan teatterille hyvissä ajoin. On niin ihana nähdä näitä ihmisiä ja ottaa talo haltuun, taas. Kliseistä, mutta totta, että täällä voi olla kuin kotonaan. Vaikka tunnelma on hermostunut, iloa riittää ja yhteishengen tuntee. Tiedän, etten ole yksin.


Muutaman tunnin suhaamisen jälkeen I need a hero soi. Kollektiivinen pomppiminen antaa kunnon energiaboostit ja siitä se sitten lähteekin. Pian seisomme verhoissa ja kiljumme äänettömästi, kun yleisö toivotetaan tervetulleeksi. Puoli vuottako tätä ollaan harjoiteltu? Ei kyllä tunnu siltä; kymmentuntisetkin treenit ovat kuluneet nopeasti eikä tammikuustakaan ole melkein yhtään aikaa. Vähitellen lavalla jännitys hälvenee ja voi nauttia hyvän yleisön tuomasta mahtavasta fiiliksestä vetää tätä juttua. Näiden ihanien ihmisten tuomasta fiiliksestä vetää tätä juttua. Meidän juttua. Ensi-illan huuma on täällä taas.

Kiitos Maija ja kanssa-valittuni, kiitos kaikki!

- Siiri