perjantai 16. toukokuuta 2014

Minna Canth - elämää



Minna Canth (1844-1897)

   Kirjailija, lehtinainen, yhteiskunnallinen vaikuttaja, uusien kansainvälisten kulttuuri virtausten välittäjä ja taiteilija Minna Canth, tyttönimeltään Ulrika Wilhelmina Johnson syntyi Tampereella 19.3.1844 puuvillatehtaan mestarin tyttärenä.   

   Vuonna 1853 Minnan isä, Gustaf Vilhelm Johnson muutti perheineen Kuopioon hoitamaan Finlaysonin puuvillatehtaan tänne perustamaa Tampereen Lankakauppaa. 

   Canth kävi Kuopiossa kahta valmistavaa koulua sekä ruotsinkielistä tyttökoulua, joka oli perustettu Snellmanin aloitteesta työläisperheen tytöille.  Syksyllä 1863 hän pääsi ensimmäisten naisopiskelijoiden joukkoon aloittamaan opiskelun juuri perustettuun Jyväskylän seminaariin. 

  Opinnot kuitenkin keskeytyivät syksyllä 1865, jolloin hän solmi avioliiton seminaarin luonnontieteen opettajan Johan Ferdinand Canthin kanssa, jonka kanssa heille syntyi kaikkiaan seitsemän lasta.

   Lehtori Canthin myötä Minna- rouva pääsi mukaan lehtityöhön ja otti kirjailija uransa ensi askelia. 1870- luvun alkupuolella Minna ryhtyi toimittamaan Keski-Suomi nimistä sanomalehteä, jossa hän keskittyi erityisesti raittius- ja naiskysymyksiin. Canthit joutivat kuitenkin luopumaan työstään lehden toimituksessa Minna-rouvan siekailemattomien kannanottojen vuoksi.  Pari vuotta myöhemmin Jyväskylään perustettiin Päijänne niminen lehti, jossa hän julkaisi mm. novellejaan ja kertomuksiaan nimimerkillä Wilja.

   Vuonna 1879 Minna koki kovan iskun kun tämän mies yllättäen kuoli. Hän muutti maaliskuussa 1880 lapsineen Kuopioon ja asettui asumaan lapsuudenkotiinsa, jossa äiti ja veli asuivat ja hoitivat kauppaliikettä isän kuoltua vuonna 1877.

     Minna Canthin kodista Kuopiossa tuli tärkeä kokoontumis- ja keskustelupaikka nuorelle älymystölle ja nouseville taiteellisille lahjakkuuksille kuten Brofeldtin, Järnefeltin, Erkon ja Aspin nuorisolle ystävineen. Ajan keskeisistä kirjailijoista ja taiteilijoista monet vierailivat Minna Canthin luona, muun muassa Kaarlo ja Emilie Bergbom, Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela, Halosen taiteilijasuvun jäsenet ja Matti Kurikka. Minna Canth kokosi ympärilleen myös yhteiskunnalliseen keskusteluun aktiivisesti osallistuneita kuopiolaisia naisia, joita olivat mm. Betty Ingman, Lydia Herckman ja Elisabeth Järnefelt.

 Minna Canth oli selvimpiä realismin edustajia ajallaan ja tarttui teoksissaan useisiin yhteiskunnan epäkohtiin eikä empinyt esittää radikaaleja ajatuksiakaan. Näytelmissään Työmiehen vaimo (1885) ja Kovan onnen lapsia (1888) kirjailija arvosteli suorasukaisesti yhteiskunnallisia epäkohtia, samoin monissa novelleissaan ja pienoisromaaneissaan. Canthin teoksia seurasivat Työmiehen vaimon ilmestymisestä alkaen koko 1800-luvun ajan kiihkeät kirjasodat ja suoranainen ajojahti, jota vanhoilliset piirit niin fennomaanien kuin kirkonkin taholla pitivät yllä.

  Canthin 1880-luvun tuotannosta kaivautuminen yhteiskunnan psyyken rakenteisiin näkyy varsinkin pienoisromaaneista Hanna (1886), Salakari (1887) ja Lain mukaan (1889). Näytelmän Kovan onnen lapsia (1888) vallankumoukselliset ja anarkistiset ajatukset nostivat paheksunnan myrskyn. Samalla jäi huomaamatta, miten tärkeässä asemassa tässä teoksessa niin kuin Canthin tuotannossa yleensäkin on syyllisyyden teema.

   Teoksissa Agnes (1892) ja Sylvi (1893) draaman ja ihmiskuvauksen painopiste on kokonaan niillä mielen alueilla, joilta ovat peräisin sokea intohimo ja julmuus.
Canthin tunnetuimmat näytelmät Papin perhe (1891) ja Anna Liisa (1895) ovat näytelmiä sovinnosta. Poliittiset ristiriidat ja taistelu vallasta voitetaan, ja ne sulavat näytelmän ydinrepliikkiin, jonka mukaan rakkaus on suurin elämänarvo. 

  Canthin lukija tavoittaa hänen näytelmistään ja proosateoksistaan jotakin taiteellisesti hyvin vahvaa ja pysyvää. Se on sarja naisten mielen kuvia: Hanna - nuoren naisen seksuaalisuuden heräämisen ja haavoittumisen kuvaus - , Alma Karell, Liisi, Sylvi, Anna Liisa; kaikissa mielen levoton häkkilintu, vapauden ja rakkauden kaipaus, syyllisyyden ahdistus.

   Minna Canthia monet luonnehtivat iloiseksi ja voimakastahtoiseksi naiseksi, mutta tämä kärsi ankarasti yksinäisyydestä. Minna Canth kuoli toukokuun 12. päivänä, Snellmanin päivänä, vuonna 1897 vain 53-vuotiaana sydänkohtaukseen. Hänet haudattiin Kuopion Isolle hautausmaalle.

Minna Canth oli ensimmäinen merkittävä näytelmäkirjailija Aleksis Kiven jälkeen ja ensimmäinen suomalainen sanomalehtinainen. Häntä pidetään myös ensimmäisenä nykysuomalaisena kirjailijana.  

 Canthin omat elämänvaiheet johtivat hänet tarkkailemaan elämää ja sen ilmiöitä realistisesti ja yhteiskuntakriittisesti naisnäkökulmasta. Hän julkaisi kymmenen näytelmää, seitsemän pitkää novellia, kertomuksia sekä lehtiartikkeleita ja puheita.

   Minna Canthille on pystytetty patsaita jokaiseen kaupunkiin, jossa hän on asunut. Hänen mukaansa 
on myös nimetty katuja, rakennuksia ja kilpailuja. Vaikka Minna Canth on kuollut, hänen uhrauksensa ei tule unohtumaan. Canth sai haluamansa ja voi levätä rauhassa.

- Sini Handolin





Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)