Minna Canth - elämää

Minna Canth (1844-1897)

   Kirjailija, lehtinainen, yhteiskunnallinen vaikuttaja, uusien kansainvälisten kulttuuri virtausten välittäjä ja taiteilija Minna Canth, tyttönimeltään Ulrika Wilhelmina Johnson syntyi Tampereella 19.3.1844 puuvillatehtaan mestarin tyttärenä.   

   Vuonna 1853 Minnan isä, Gustaf Vilhelm Johnson muutti perheineen Kuopioon hoitamaan Finlaysonin puuvillatehtaan tänne perustamaa Tampereen Lankakauppaa. 

   Canth kävi Kuopiossa kahta valmistavaa koulua sekä ruotsinkielistä tyttökoulua, joka oli perustettu Snellmanin aloitteesta työläisperheen tytöille.  Syksyllä 1863 hän pääsi ensimmäisten naisopiskelijoiden joukkoon aloittamaan opiskelun juuri perustettuun Jyväskylän seminaariin. 

  Opinnot kuitenkin keskeytyivät syksyllä 1865, jolloin hän solmi avioliiton seminaarin luonnontieteen opettajan Johan Ferdinand Canthin kanssa, jonka kanssa heille syntyi kaikkiaan seitsemän lasta.

   Lehtori Canthin myötä Minna- rouva pääsi mukaan lehtityöhön ja otti kirjailija uransa ensi askelia. 1870- luvun alkupuolella Minna ryhtyi toimittamaan Keski-Suomi nimistä sanomalehteä, jossa hän keskittyi erityisesti raittius- ja naiskysymyksiin. Canthit joutivat kuitenkin luopumaan työstään lehden toimituksessa Minna-rouvan siekailemattomien kannanottojen vuoksi.  Pari vuotta myöhemmin Jyväskylään perustettiin Päijänne niminen lehti, jossa hän julkaisi mm. novellejaan ja kertomuksiaan nimimerkillä Wilja.

   Vuonna 1879 Minna koki kovan iskun kun tämän mies yllättäen kuoli. Hän muutti maaliskuussa 1880 lapsineen Kuopioon ja asettui asumaan lapsuudenkotiinsa, jossa äiti ja veli asuivat ja hoitivat kauppaliikettä isän kuoltua vuonna 1877.

     Minna Canthin kodista Kuopiossa tuli tärkeä kokoontumis- ja keskustelupaikka nuorelle älymystölle ja nouseville taiteellisille lahjakkuuksille kuten Brofeldtin, Järnefeltin, Erkon ja Aspin nuorisolle ystävineen. Ajan keskeisistä kirjailijoista ja taiteilijoista monet vierailivat Minna Canthin luona, muun muassa Kaarlo ja Emilie Bergbom, Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela, Halosen taiteilijasuvun jäsenet ja Matti Kurikka. Minna Canth kokosi ympärilleen myös yhteiskunnalliseen keskusteluun aktiivisesti osallistuneita kuopiolaisia naisia, joita olivat mm. Betty Ingman, Lydia Herckman ja Elisabeth Järnefelt.

 Minna Canth oli selvimpiä realismin edustajia ajallaan ja tarttui teoksissaan useisiin yhteiskunnan epäkohtiin eikä empinyt esittää radikaaleja ajatuksiakaan. Näytelmissään Työmiehen vaimo (1885) ja Kovan onnen lapsia (1888) kirjailija arvosteli suorasukaisesti yhteiskunnallisia epäkohtia, samoin monissa novelleissaan ja pienoisromaaneissaan. Canthin teoksia seurasivat Työmiehen vaimon ilmestymisestä alkaen koko 1800-luvun ajan kiihkeät kirjasodat ja suoranainen ajojahti, jota vanhoilliset piirit niin fennomaanien kuin kirkonkin taholla pitivät yllä.

  Canthin 1880-luvun tuotannosta kaivautuminen yhteiskunnan psyyken rakenteisiin näkyy varsinkin pienoisromaaneista Hanna (1886), Salakari (1887) ja Lain mukaan (1889). Näytelmän Kovan onnen lapsia (1888) vallankumoukselliset ja anarkistiset ajatukset nostivat paheksunnan myrskyn. Samalla jäi huomaamatta, miten tärkeässä asemassa tässä teoksessa niin kuin Canthin tuotannossa yleensäkin on syyllisyyden teema.

   Teoksissa Agnes (1892) ja Sylvi (1893) draaman ja ihmiskuvauksen painopiste on kokonaan niillä mielen alueilla, joilta ovat peräisin sokea intohimo ja julmuus.

Canthin tunnetuimmat näytelmät Papin perhe (1891) ja Anna Liisa (1895) ovat näytelmiä sovinnosta. Poliittiset ristiriidat ja taistelu vallasta voitetaan, ja ne sulavat näytelmän ydinrepliikkiin, jonka mukaan rakkaus on suurin elämänarvo. 

  Canthin lukija tavoittaa hänen näytelmistään ja proosateoksistaan jotakin taiteellisesti hyvin vahvaa ja pysyvää. Se on sarja naisten mielen kuvia: Hanna - nuoren naisen seksuaalisuuden heräämisen ja haavoittumisen kuvaus - , Alma Karell, Liisi, Sylvi, Anna Liisa; kaikissa mielen levoton häkkilintu, vapauden ja rakkauden kaipaus, syyllisyyden ahdistus.

   Minna Canthia monet luonnehtivat iloiseksi ja voimakastahtoiseksi naiseksi, mutta tämä kärsi ankarasti yksinäisyydestä. Minna Canth kuoli toukokuun 12. päivänä, Snellmanin päivänä, vuonna 1897 vain 53-vuotiaana sydänkohtaukseen. Hänet haudattiin Kuopion Isolle hautausmaalle.

Minna Canth oli ensimmäinen merkittävä näytelmäkirjailija Aleksis Kiven jälkeen ja ensimmäinen suomalainen sanomalehtinainen. Häntä pidetään myös ensimmäisenä nykysuomalaisena kirjailijana.  

 Canthin omat elämänvaiheet johtivat hänet tarkkailemaan elämää ja sen ilmiöitä realistisesti ja yhteiskuntakriittisesti naisnäkökulmasta. Hän julkaisi kymmenen näytelmää, seitsemän pitkää novellia, kertomuksia sekä lehtiartikkeleita ja puheita.

   Minna Canthille on pystytetty patsaita jokaiseen kaupunkiin, jossa hän on asunut. Hänen mukaansa 

on myös nimetty katuja, rakennuksia ja kilpailuja. Vaikka Minna Canth on kuollut, hänen uhrauksensa ei tule unohtumaan. Canth sai haluamansa ja voi levätä rauhassa.

- Sini Handolin

Lähteet:

Klassikkogalleria
http://www.helsinki.fi/sukupuolentutkimus/klassikkogalleria/canth/

Biografiakeskus
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/2816/

YLE
http://oppiminen.yle.fi/juhlapaivat/minna-canthin-paiva-tasa-arvon-paiva-193

Minna canthin elämä
http://minnacanth.kuopio.fi/canth/default.htm

Wikipedia
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Minna_Canth

Suomen suuri tietosanakirja
Minna Canth
 

Mille ne taputtaa?

Huuuh! Kolme esitystä takana ja super-hyper-ventilaatio jännitys ensi-illan tiimoilta rupeaa laantuman. Jännityksen, joka ensi-illassa oli miltei käsin kosketeltavaa. Oli pakko muistuttaa aina välillä itseään "hengitä, hengitä, susta ei oo muille mitään iloa, jos nyt pyörryt." Kun ensimmäiset väliaploodit tuli, jännityksenkupla puhkesi. Aluks oltiin hämmentyneitä. "Mille ne taputtaa? Ei viel oo väliaika. Ai nää on väliaploodit! Jeeee!"

Viktor, Sylvi ja Alma
Kuva: Veli-Jussi Penttilä

Meitä peloteltiin toisen esityksen kirouksella, mutta moiset kiroukset eivät ilmeiseti olleet kuulleet Sylvistä, koska kaikki näyttelijät muistivat tulla lavalle oikeasta kolosta ja oikeissa vaatteissa. Ellei nyt vääriin jalkoihin laitettuja kenkiä lasketa :3

Yleisön reagointi naurulla johonkin mitä sä teet lavalla saa aina innostumaan ja vetämään innokkaammin uusista naruista. Vaikka jokerihymy nousee korviin viimeistään sillon, kun kumarruksissa näkee itkeviä ihmisiä. Mutta ne siis silti hymyilee, vaikka itkeekin. Ainakin toivon mukaan :D Kysyin eräältä tutultani esityksen jälkeen, mitä tämä tykkäsi Sylvistä. Eipä tämä mitään virkkanut, nyökytteli vaan  ja näytti täriseviä käsiään. Ei voi itte muuta aatella kun, että tää tais ehkä mennä aika nappiin.

Viktor ja Sylvi
Kuva: Veli-Jussi Penttilä

Ne jutut on niitä, joiden jälkeen kaikki ne useat 12 tuntiset teatterilla vietetyt hetket, jolloin unta on takana about 5 tuntia, kun läpimenossa kaveri on muistanut sun vuorosanat paremmin kun sä ite, päässä on soinu (ja soi edelleen) vaan taukoamatta nimeltä mainitsematon ulkoo-opittu biisi ja penkiltä on pudottu niin useesti et takareidet sinertää, muistuttaa vaan vahvemmin siitä miks tää teatteri on niin siistii.


Eikun uutta Sylviä putkeen!

- Sini Handolin

Kaksi yötä ensi-iltaan!

Hyi. Hui. Huh. Heh. HEI SE ON YLIHUOMENNA! Enskaviikkoon kuuluu sellainen tietty paniikki. Enskaviikon paniikki on sitä, että vähän väliä vaan istuu alas, koska, huh, enska on kohta. Se on sitä, että on pinna kireällä, ähistään ja puhistaan. Se on sitä, että väsyttää ja on vähän pihalla kaikesta muusta, koska ajatukset pyörii esityksessä. Mut se on sen arvosta. KOSKA OIKEESTI, ei kukaan jaksais tehä mitään tällasta, tehä töitä kaiken vapaa-ajan, viikonloput, jos ei oikeesti ois hulluna tähän. Teatterointi on parasta. Ihan parasta. Ja erisiistiä on päästä nyt vihdoin näyttämään muillekin, mitä me ollaan saatu aikaan.

Yks huippujuttu tässä on myös se, että teatteri on tiimityötä. Ja meidän tiimi on huippu. Enskaviikon paniikista pääsee yli sillä, että joku porukasta pysäyttää ja sanoo jotain järjetöntä tai järjellistä, heittää pallolla, halaa tai keittää kahvit. Enskaviikko on jännitystä täynnä, mutta se kuuluu asiaan. Kunhan ei yksin kanna kaikkea, kaikki on enemmän kuin hyvin. Mä en ainakaan malta enää odottaa ensi-iltaa!

Tulkaa katsomaan, lippujen varaus onnistuu www.masalannuorisoteatteri.net tai puhelinnumerosta
044 3355 475! Tervetuloa!

- Siiri