Teatteri on ollut monen tie ammattiin

Katseltuani Jussi-gaalaa ja hihkuttuani täällä ilosta ja onnesta tuttujen puolesta, jäin pohtimaan mitä kaikkea Masalan nuorisoteatteri on monelle meistä antanut. Toisista on tullut näyttelijöitä, puvustajia, lavastajia, ohjaajia, äänimiehiä, valomiehiä, muusikoita, kirjailijoita ja toisista tuottajia, lääkäreitä, nuoriso-ohjaajia, sosiaalivirkailjoita, insinöörejä, myyntimiehiä, opettajia, yrittäjiä, kauppiaita eli kaikkea maan ja taivaan välillä.

Eero Ritala - Aatten ja ilon vuodet 2003 (Kuva: M.K)

Mikä meitä Masalaan on vetänyt niin kovasti?
Kirkkonummella ei ollut muuta paikkaa, jossa teatteria olisi päässyt tekemään, joten sinne oli mentävä, jos meinasi lavalla tosissaan päästä. Hannele otti meidät teatterin huomaan ja pisti jokaisen tekemään kaikkensa, jotta ryhmä toimisi ja toisi lavalle yleisölle merkittävää teatteria. Vastuuta omasta tekemisestä oli kannettava ja samalla pystyi luottamaan, että muut tekivät samalla mitalla oman osansa.

Tämä ehkä kuulostaa romantisoidulta tarinalta, muistot kun tuppaavat helposti kultautumaan. Varmasti näin onkin, Hannele, kun kertoo edelleenkin ryhmissä Kaisasta, joka lopulta menitti hermonsa ja huusi kurkku putkella ryhmälle likaisista pöydällä ajelehtivista kupeista, mutta se yhteisöllisyyden ja johonkin kuulumisen merkitys ovat olleet isossa roolissa monen nuoren murkun elämässä. Teatterilla pystyi purkamaan lavalla sellaisiakin asioita, joita kotona ei voinut kuvitellakaan puhuvansa.

Osa meidän murkuista onkin sitten löytänyt elämänsä tien teatterin parista ja on nyt alansa ammattilaisia. Eri teattereiden syys- ja kevätkausien ohjelmistoissa on lukuisia vanhoja meikäläisiä, joita on aina ilo mennä katsomaan. Samoin monen suomalaisen elokuvan työryhmistä löytyy tuttuja tekijöitä, jotka omalla osaamisellaan vahvistavat elokuvakulttuurin kehittymistä ja suosiotakin.

Sydämestä ihan ottaa, kun gaalassa puvustuksestaan Jussin saa Tiina Wilén, joka ensimmäisen kerran puvusti teatteriesitystä Masalassa TET-harjoittelun yhteydessä joskus -90'luvulla. Taisi olla Shakespearen Kesäyön uni. Teknobileet, aasinpäitä, keijuja, kuninkaallisia jne, joita Tiina Hannelen kanssa rakenteli.

Santtu Karvonen - Aatten ja ilon vuodet 2003 (Kuva: M.K)

Sitten sydämen tykytyksiä tulee, kun Santtu saa Jussin ja johan se pajatso tyhjentyy, kun vielä Eerokin palkitaan. Mieleen nousee väkisinkin kuvia Aatten ja Ilon vuosista - kesäteatterista Masalan pellolla. Eero ja Santtu seikkailemassa samalla näyttämöllä Suomen historian mainingeissa.

Nämä palkinnot ovat tietenkin vain näkyviä osia siitä kaikesta työstä mitä Ljusdalan seinien sisäpuolella on tehty ja tehdään nytkin joka ikinen päivä. Meidän aikana ryhmiä oli vain muutama, joita kaikkia pääsääntöisesti Hannele ohjasi. Nyt ryhmiä on 7 ja ohjaajia kaksi. Talossa ei taida olla hiljaista hetkeä koskaan.

Aina tulee uusia lapsia ja uusia nuoria, jotka haluavat oppia tuntemaan teatteria ja päästä osaksi sen taikaa. Välillä tuntuu, että nämä oman ikäluokkani ikinuoretkin kaipaavat takaisin Ljusdalan seinien suojaan.

Onneksi on tämä yhdistys, niin saa edelleen olla osa Masalan nuorisoteatterin toimintaa :-)


Kaisa Honkonen-Ratinen
kannatusyhdistyksen pj.

Lisäys 5.2. Sara Säkkisen tähdittämä Nightmare – painajainen merellä palkittiin kunniakirjalla yleisön suosikkana. Sarakin on vnahoja masalalaisia.