Perjantaina koittikin ohjaustyönkurssin ensimmäinen päivä. Meitä oli mukana pieni joukko nuorista ihan aikuisiinkin asti. Tutustuttiin ja käytiin läpi miksi jokainen oli tullut kurssille. Perjantaina käytiin läpi teoriaa. Tietoa tuli paljon ja jaan tässä muutaman. Itsellä jäi mieleen se, että ohjaamiseen tulee suhtautua kuin olisi leikkiin lähdössä, koulun kaltainen suorittaminen on ohjauksen vihollinen. Halu olla fiksu voi olla jopa huono asia. Jokaiseen näytelmäään kuuluu pääaihe, johon koko näytelmä rakentuu. Tärkeintä on uskoa itseensä ja siihen mitä tekee.
Lauantaina oli sitten oman ohjauksen aika. Jokainen sai tilannemonisteen, jossa oli kysymyksiä ja henkilöiden välisiä tietoja, jotka tulisi saada selville. Tehtävänä oli luoda siis tilanne, jonka ehtona oli, että sai puhua vain joo ja ei- sanoilla. Yllätyin miten nopeasti sain idean päähäni. Lisäksi oli kiehtovaa nähdä muitten ohjauksia ja päästä itse näyttelemään niissä. Sitten koitti oman vuoro ja itseasissa tykkäsin. Ohjaaminen oli tosi kivaa. Ohjausten jälkeen niistä puhuttiin ja saatettiin kokeilla jotain uutta. Päivän aikana ideoitiin myös toiset ohjaukset tällä kertaa mukana oli teksti. Itse ajattelin, että onkohan mun idea samanlainen kuin muilla, että ovatko muut kehittellet jotain samaa. Oli jännää huomata, että kaikkien ideat olivat ihan erilaiset ja siltikin kyseessä oli sama tekstipätkä. Eniten päivästä jäi mieleen se, että pelkkä tilanne ei riitä taustalle tarvitaan toimintaa. Näyttelijöiden pitää miltein kokoajan tehdä jotain.
Sunnuntaina katseltiin loppuun vielä tekstiohjaukset ja alettiin lukemaan Niskavuoren Nuori Emäntä- näytelmää. Näytelmästä tulikin läksyksi valita itseä kiinnostava lyhyt kohtaus n. 6 repliikkiä ja antaa kohtaukselle nimi ja aihe. Tehdä siis tilanne, jossa on paljon sisältöä tekstin alla.
Viikonloppu oli antoisa. Ohjaamisesta oppi paljon uutta eniten oman ohjauksen kautta. Ohjaaminen ei ole haudanvakavaa puuhaa, vaan päättämistä ja vuorovaikutusta näyttelijöiden kanssa ja uskaltamista.
- Jasmin Molin
