Kaikki ovat jännittyneitä, kun kiireessä käymme vuorotellen meikkaamassa ja lavalla tarkistamassa yksityiskohtia. Puoli viiden jälkeen Ihanat buffaherkut ovat jo ilmestyneet studioon,
maskeeraushuone on täynnä kädenjälkeläisiä ja joku kiertää etsimässä seuraavaa lavalle. Eri ihmisiä huudetaan sinne tänne. Kaksi tuntia kuluu nopeasti. Käyn vessassa monta kertaa ja vien hunajaa ja
kurkkupastilleja taakse. "Laitetaan tänne paljon vesipulloja", joku sanoo
Puoli seitsemän Kädenjälki kokoontuu saliin. Rikkinäinen puhelin auttaa, ettei tarvi vain istua. Sitten lähtee Ba, epämääräisessä piirissä huutelemme sanaa toisillemme, ja sen jälkeen keskitymmeNimi-väri-maa-pelillä. Annamme toisillemme onnenpotkut ja menemme rooleihin: En ole minä,
vaan roolihenkilöni. Sitten kulisseihin. Kohta yleisö tulee, apua!
Monen pitkän minuutin jälkeen, salista kuuluu tervetulotoivotukset ja pyyntö puhelimien sulkemisesta. Valot sammuu. Tätä ollaan odotettu pari vuotta.
Lavalla kaikki jännitys katoaa. Aina kun lähtee lavalta, olo on innostunut. Näytämme toisillemme peukkuja joka kohdan jälkeen, "hyvin meni". Väliajalla tuntuu, että eka puoliaika meni hirveän nopeasti. Lavalla olo on ihanaa, mutta kaikkein parasta oli mielestäni, kun viimeisen kohtauksen jälkeen kävelee ulos, ja kiljuu ystävien kanssa. Esitys meni aivan kaikilla todella hyvin!Kaikki halailevat toisiaan. Alkaa melkein itkettää. Lauri sanoo ihania sanoja. Kiitos, kiitos Kaikki Kaikki Kaikki!
Siiri Vilkko
P.S. Katsotaan sitten, miten tiistaina....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti