Läpimeno 10.6

Ääni on saatu avattua, ainakin jossain määrin. Yritän saada tuttuja sanahirviötä lämmettelyksi sanottua. "Floridalainen broileri muuttui lihakstoksi", yritän mutta en enään saa kieltäni pois solmusta. "Lihaksosti, lihakso...", hoen muiden lämmitellessä ja etsiessä vielä viime tingassa roolivaatteitaan.

Ensi-iltaan on enään viikko ja kolme päivää ja ensimmäinen läpimeno on alkamassa. Näyttämö on nyt tyhjennetty kaikesta turhasta rekvisiitasta ja näytelmä voi alkaa. Kaikki alkaa niinkuin pitääkin, mutta vain vasta viitisen minuuttia alun jälkeen romahtaa mikseri päälle litroittain vettä mystisestä aukosta katsomon katosta. Mikseri oli heti pois pelistä. Näytelmä kuitenkin jatkuu ilman sen suurempia yllätyksiä. Harjoitukset loppuvat ennen kahta viimeistä kohtausta, niitä ei ole vielä käyty kunnolla läpi. Vaikka läpimeno olikin vajaa ja vaihdot kömpelöitä, toi se täysin uutta kontekstia kohtauksiin. Sillä vaikka muutama käytännön asia ja siirto kaipasivat hiomista, on Kurikan tarina jo herännyt eloon näyttämölle meidän kaikkien kautta.

Nyt alkaa loppurutistus kohti ensi-iltaa, jolloin avaamme Kurikan maailman kaikille, jotka paikalle saapuvat. Tekemistä on vielä paljon, mutta niin on tekijöitäkin. Monet meistä tulevat suoraan töistä harjoituksiin, jotka venyvät usein reilusti yli sovitusta yhdeksästä. Mutta silti kaikki saapuvat päivä päivän jälkeen paikalle valmiina antamaan kaikkensa ryhmän puolesta. Jos tämä kuulostaa mielestäsi kornilta ja tekopirteltä olet varmasti oikeassa, kaikillahan on huonoja päiviä, hetkiä ja alamäkiä. Seuraavaan viikkoon mahtuu varmasti monia alamäkiä ja vastoinkäymisiä, mutta olen täysin varma siitä, että meillä on kaikki tarvittava niiden ylipääsemiseksi. Se versio, jonka näin viime sunnuntaina sai minut vakuuttuneeksi, siitä, että 20.06. keskiviikkona saa ensi-iltansa näytelmä, joka astuu edeltäjiensä suuriin saappaisiin ja joka muistetaan vielä pitkään. Hyvät tarinat eivät noin vain unohdu.

Jussi Järvilehto -näyttelijä ja äänimies