Onpa kummallista, kun yhtäkkiä kuulumisia ei voikkaan enää vaihtaa harjoitusten ja esitysten lomassa koko porukan kanssa, ”missä kaikki oikein on?” Toisaalta olo on hyvä ja helpottunut, jotain on saatu kunnialla valmiiksi ja saatettu loppuun.
Siitä olen ihan varma, että jokainen meistä ryhmäläisistä on saanut tästä produktiosta niin sanotusti evästä itselleen tulevaa varten. On ollut myös jotenkin niin yllättävää miten vielä syksyn alussa niin rikkonaiselta tuntunut porukka ryhmäytyikin näin tiiviiksi kevään myötä. On ollut ilo olla tässä jutussa mukana.
Nokka kohti uusia haasteita jälleen yhtä kokemusta rikkaampana!
T: Pauliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti