keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Unettomia öitä ja jännitystä - Valitut-näytelmän ensi-illan kuumottelua



Enää muutama päivä, muutamia kymmeniä tunteja ja aivan liikaa minuutteja... Ja näytelmämme pääsee ensi-iltaansa. Yöunet ovat jääneet vähäiselle osin myöhään menneiden harjoitusten takia ja osin taas sen ensi-illan jännityksen takia, joka saa minut pyörimään sängyssäni öisin. Väsymys painaa, mutta aina kun kävelen teatterin ovista sisään unohdan väsymykseni ja innostus harjoituksissa on huipussaan. 

Pikku hiljaa alan tajuta, että ensi-iltammehan on aivan muutaman päivän päästä! Tämä ajatus aiheuttaa minussa samaan aikaan ahdistusta ja polttavan kuumaa innostusta. Tätä on odotettu jo pitkään kovalla innolla ja on ihanaa tietää, että pian sen aika on. Vihdoin tämä odotus päättyy. Kohta esirippu avautuu ja katseet suuntautuvat meihin ja meidän yli puolivuotiseen urakkaamme. On hienoa saada nähdä onko yleisön katseissa ilon ja liikutuksen kyyneleitä vai jotain muuta? Se selviää sunnuntaina 3.5 tasan klo: 19.00 jolloin sydämemme pomppivat kurkussa saakka ja kämmenemme hikoavat enemmän kuin koskaan ennen. Ensi-illan maagisuus voi alkaa.

-Julia

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Valitut-triptyykin treenitunnelmia: "Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut"



Kohti uutta manteretta.
Siiri Vilkko ja Roope Penttilä.
Kohta se ensi-illan aika vihdoinkin koittaa! Paljon ollaankin treenattu, pohdiskeltu ja kokeiltu ja kovan työmme tulos alkaakin selvästi näkyä treeneissämme. On ihana huomata kuinka palaset alkavat loksahdella paikoilleen ja näytelmämme alkaa ollaa viimeistä hiontaa vaille valmis. Vaikka treenaammekin keskittyneesti ja täysillä on treeneissä silti kivan rento ja mukava tunnelma. Tauoilla läppä lentää ja kahvi maistuu. Välillä ollaan treenattu melko myöhäänkin ja yöunet ovat jäneet hieman vähäisemmiksi, mutta kyllä se on sen arvoista. Valitut-näytelmämme ensi-ilta on jo parin viikon päästä ja jännitys tiivistyy.

Itseäni ainakin jännittää, mutta jännityksen kumoaa innostus jota koen ensi-iltaa kohtaan. On upeaa päästä vihdoin esittämään tuotoksemme yleisölle. On ollut ihanaa saada tutustua mahtaviin uusiin teatteri-ihmisiin ja ryhmästämme on muodostunut mielestäni pikemminkin pieni kaveriporukka kuin harrasteryhmä. Hienoa saada tehdä juuri tätä näytelmää, juuri näiden ihmisten kanssa, juuri tässä ihanasssa piskuisessa teatterissamme. On aina ihanaa kävellä teatterin ovista sisään, vaihdella hieman kuulumisia muiden kanssa, juoda kuppi kahvia ja alkaa sitten treenata hyvässä yhteishengessä ja hyvän ohjauksen alaisena.

- Julia
Tytöt odottavat jo innolla näyttämölle pääsyä.
Nuket on tehnyt Heli Kuhlberg.









Vasemmalta: Siiri Vilkko, Roope Penttilä, Vilma Kiikeri,
Nana Timonen ja Roosa Harjula

"Nainen kirkuu niin, että keittäjä alkaa levittää kylällä huhua, että nainen on riivattu." 
Roope  Penttilä ja Siiri Vilkko








Raisa: Lupaatko, että lopetat sen?
Louna: Minä en voi luvata.
Emma Talvitie, Nana Timonen ja Matias Kylliäinen


Kuvat: Julia Virtanen

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Rakkaus - ensi-ilta 7.3

Rakkaus-esitys sai viimein ensi-iltansa lauantaina. Tunnelma illan aikana oli lämmin ja riemukas. Suurella myötäylpeydellä sain seurata sitä taituruutta, heittäytymistä ja omistautumista mitä porukasta näyttämöltä huokui. On suuri kunnia olla osana näin hienoa teatteriyhteisöä! 

Alla tunnelmia ensi-illasta. Kirjoittanut Julia, joka pääsee itsekin keväämmällä näyttämölle Valitut-triptyykin tiimoilta. 

-maija

Rakkaus-näytelmän ensi-illan tunteita ja tuoksuja


Valot sammuvat, yleisö hiljenee, jännitys tiivistyy ja pian esitys näyttämöllä alkaa. Keskittymiseni kohdistuu näytelmään ja se kaappaa minut täysin mukaansa. Upeat musiikit, kohtaukset, tarinat ja näyttelijät saavat minut unohtamaan kaiken muun, tuntuu kuin kaikki olisi todellista. Välillä on tippa linssissä ja välillä taas naurattaa, miten taianomaista onkaan tuo näyttämöllä tapahtuva taide. Väliaika alkaa ja olen aivan pyörällä päästäni. Haluaisin jo jatkaa näytelmää. Onneksi tauko ei kestä kauan ja pääsen jälleen syventymään hienoihin tarinoihin rakkaudesta ja siihen littyvästä mustasukkaisuudesta. Vuorossa on Minna Canthin Anna-Liisa näytelmän kohtaus, joka tosisesti nostattaa kyyneleet silmiin. Viimeisenä vielä Suden morsian, joka on taas aivan erilaista maailmaa, tunnelma on taianomainen. Musiikit ja äänitehosteet luovat upean tunnelman ja näyttelijäsuoritukset ovat jälleen henkeä salpaavat. Koko näytelmän kruunaa vielä upea kappale näytelmän lopussa.

Mielestäni kokonaisuudessaan näytelmä oli vaikuttava kooste muutamasta suomalaisesta rakkaustarinasta, mukana oli myös paljon hienoa laulua ja musiikkia. Näytelmä oli hyvin tunteita ja ajatuksia herättävä, mutta pelkästään surullista ja synkkää se ei ollut. Osa kohtauksista on hieman keveämpi ja hauskoja, joten nauraakin sai. Näyttelijäsuoritukset olivat mielestäni ammattitaitoisia ja näytelmä sai minut täysin pauloihinsa, ja oli mielessäni vielä seuraavanakin päivänä. Jos siis haluatte kokea jotain ainutlaatuista ja mieleen painuvaa käykää katsomassa tämä näytelmä. En voi muuta kuin suositella.

- Julia Virtanen


tiistai 24. helmikuuta 2015

Veri vetää – Ajatuksia Rakkaudesta ja teatterista


Sieltä se uhkaavasti ja viimeinkin lähenee: ensi-ilta. Alle kaksi viikko matkaa hetkeen, jota varten on tehty töitä puoli vuotta. Koko tänä aikana olemme keskustelleet ja pohtineet romanttista rakkautta sen eri muodoissa ja tarkoituksissa. Viime päivinä olen itsekseni miettinyt myös rakkauden oireita ja miten pelottavan lähelle ne osuvat teatteriharrastusta.

Ruoka ei tunnu oikein maistuvan ja alan pikku hiljaa epäillä alkavaa rytmihäiriötä sydämen epälyöntien takia. Onko syynä tunteet, ensi-illan jännittäminen vai tanssiharjoitukset. Öisin ei saa oikein nukuttua, koska ajatukset pyörivät koko ajan rekvisiitoissa, repliikeissä ja rohkeuden puutteessa. Läheisetkin ilmaisevat tyytymättömyytensä, koska vietät kaiken aikasi tuoreen ihastuksesi parissa. Ja kun vihdoin löydät aikaa ystävillesi, et kykene puhumaan mistään muusta, kuin rakkautesi kohteesta ja yrität saada heidät ymmärtämään typeriä sisäpiiri vitsejä.

Rakkauden ja teatteriproduktion ensi huuma on mukaansa tempaavaa, mutta kuherruskuukausi alkaa tosiaan olla ohi. Stressi, unenpuute, matkustaminen kodin, teatterin ja töiden tai koulun välissä, alkavat vähitellen painaa. Ryhmämme nuorimmilla on koulu-uransa isoimmat kokeet edessä ja vanhimpia huolettaa työtuntien vähyys ja vuokran maksu. Miten sovittaa arkielämä suuriin tunteisiin projektia kohtaan? Kärsiikö yhteishenki, kun ryhmäläisten vähemmän hyvät piirteet tulevat esille väsymyksen takia? Työelämään siirtymisen vuoksi teatteriharrastukseeni on tullut muutaman vuoden tauko ja alan pikku hiljaa ajatella, että aika on kullanut muistot menneistä projekteista.



Tällaisia pelkoja nousee mieleeni, kun työnantajan ja kotijoukkojen kärsivällisyys vähitellen loppuu. Mutta tiedän, että pelot ja ahdistus ovat ohi menevää. Kovan työn lopputulos alkaa jo näkyä helpottuneissa läpimenoissa ja toimivissa kohtauksissa. Vaikeudet ja niiden voittaminen myös tuovat ryhmäläiset lähemmäksi toisiaan. Ja aivan kuten rakkaudessakin, veren kuplinta vetää kohti teatteria uudestaan ja uudestaan.

Tervetuloa katsomaan mitä ryhmään ja produktioon rakastuminen on saanut aikaan!
- Emilia Toivonen (kuvat Emilia Toivonen)


keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Rakkautta ilmassa!



Ja näin se aika kiitää! Alle kolme viikkoa ensi­iltaan ja tahti vain kiristyy! Kohta saadaan taas julisteet jakoon ja ensimmäinen läpimenokin kummittelee jo nurkan takana. Kiirettä pitää mutta vielä olisi paljon tekemistä ja ratkaisemista. Jännitystä ja odotusta on siis Rakkauden tienoilta vaikka muille jakaa.

Enää ei ole pysähtymistä ja työryhmä lähestulkoon jo asuu Ljusdalassa. Tuoreessa muistissa ovat koko ryhmän lauluharjoitukset ja stemmojen opiskelu. Iso kiitos kuuluu musiikkiryhmälle, joka on jaksanut opettaa myös meitä vähemmän kokeneempia laulajia osumaan nuotilleen. Kaiken näyttelemisen lomassa lauluharjoitukset tuovat mukavaa vaihtelua ja virkistävät päivää kummasti. Sitten jaksaa taas astua lavalle. Senkin voi todeta, että kyllä meistä ääntä lähtee!



Kaiken kiireen keskellä tehdään myös kulisseissa töitä. Napsitaan promokuvia ja käydään läpi puvustusta. Yhdessä tekemisen meininki on vahva ja kaikki ainekset alkavat olla kasassa, nyt vain nokka kohti ensi­iltaa ja lähestyvää esityskautta. Työryhmässäkin voi jo huomata kevään energisen vaikutuksen. Jesh! Täällä me jo kolkutellaan. Kohta päästään taas irti!

- Katri
(kuvat ottanut Riina Riekkola)





maanantai 2. helmikuuta 2015

Katrin tunnelmia Rakkauden tiimoilta



Hellou!

Kalenterit näyttävät jälleen kerran täysiltä kun Rakkauden treenikausi porskuttaa jo hyvää vauhtia eteenpäin. Mukaan mahtuu jälleen tuttuja kommelluksia ja kömmähdyksiä sekä uusia haasteita kun työryhmäläiset saapuvat kukin suunnaltaan kohti edessä olevia harkkoja.





Takit naulakkoon, eväät jääkaappiin ja jos on aikaa niin pieni kahvihetki. Vaihdetaan kuulumisia, nauretaan porukassa ja kerrataan vielä hieman vuorosanoja ennen harkkojen alkamista. Seuraavaksi vuoron saakin jo alkulämppä, jonka jälkeen mahdollisuus törmätä vesipulloja tavoitteleviin työryhmäläisiin kasvaa merkittävästi. Päivä on tosin tässä vaiheessa vasta alkamassa. Varsinaiseen treenaamiseen kuuluu tekstin työstämistä, kohtausten rakentamista, oman vuoron odottamista, pokan pitämistä lavalla sekä uusien ideoiden kokeilemista mm. improilun kautta. Lavalla nähdään kuitenkin jo työn tuloksia roolihahmoista rekvisiittaan. Lisäksi työryhmän sisällä itsenäisesti työskentelevä musiikkiryhmä tekee aktiivisesti musiikkia ja sanoituksia. Työn tuohussa aika kuluu nopeasti ja ennen kuin huomaakaan on päivä vaihtunut illaksi.


Kohtauksia treenataan niin viikolla kuin viikonloppuisinkin. Rakkaudessa olevien eri osien sovittaminen luo työryhmälle sopivaa haastetta ja vaatii keskittymiskykyä. Tekemistä siis totisesti riittää mutta onneksi vastapainona saa viettää aikaa työryhmäläisten parissa. Ensi-­iltakin tuntuu vielä hieman kaukaiselta, mutta kyllä tässä kohti kevättä jo kaasutellaan!
-Katri





maanantai 20. lokakuuta 2014

Värejä, ääntä ja hiekan rapinaa 20.-21.9

Masalan nuorisoteatterilla järjestettiin teatteritekniikan jatkokurssi Immanuel Paxin johdolla. Jatkokurssin tarkoituksena oli laajentaa alkeiskurssin tietoja, joka oli viikkoa aiemmin, ja muistuttaa tekniikkaa jo tehneitä miten homma toimii. Ensimmäisenä päivänä keskityimme valoihin. Minulle, jonka tekniikkahommista oli jo hyvän aikaa, kurssi oli loistavaa kertausta. Tutustuimme syvemmin valopöydän toimintaan ja pääsimme kokeilemaan valotilanteiden luomista itse kytketyillä valopöydillä, loimme esimerkiksi upeita värejä LED-lampuilla. Tämä päivä keskittyi vahvasti valopöytään, mutta sitä tarvitsimme eniten.

Toisena päivänä vuorossa oli äänitekniikka. Tehtävänä ennen ruokataukoa oli kasata toimiva bändisetti, joten johtojen kytkennän ja mikrofonien laittamisen lisäksi osaamme nyt koota esim. rumpusetin. Toki äänentoistoa piti kokeilla ja pienestä viisi minuuttia kestäneestä bändistämme on kuvamateriaaliakin. Tauon jälkeen harjoittelimme nauhoittamista tehden kuunnelman näytelmästä. Pihalta haettiin hiekkaa ja lehtiä taustaäänien tekemiseen ja käsikirjoituksesta luettiin vuorosanat. Sitä oli mielettömän hauskaa tehdä! Kurssin lopuksi järjestelimme jo liian pitkään lojuneet lamput omille paikoilleen(jes!). 

Kurssi oli todella hauska ja äärimmäisen hyödyllinen. Minulle tuli uudestaan varma olo teatteritekniikan tekemisestä, enkä usko että olen ainoa. Kiitos Impulle niin jatko-, kuin alkeiskurssista, olit loistava apukokki ja opettaja!




- Riina Riekkola