maanantai 10. kesäkuuta 2013

Tahdon voimalla eteenpäin





Lauantaina 8.6. pidimme Masalan nuorisoteatterilla Matka unelmiin –elämysillan. Teatteria, keskustelua ja hyvää ruokaa.

Ajatus tälläisestä gaalatapahtumasta syntyi jo Sointula2013-projektin alkumetreillä. Näytelmässä puhutaan monista yhteiskunnallisesti merkittävistä aiheista, jotka vielä tänä päivänä ovat osittain toteutuneita ja osittain radikaalejakin. Pitkään pohdimme Mikan ja Markuksen kanssa, kuinka tälläinen seminaarityyppinen ilta voitaisiin järjestää.

Avuksemme suunnitteluun ja järjestelyihin tuli Jarkko Lehtopelto. Mies, joka ilmoitti harrastavansa tämän tyylisiä asioita. Kun vielä Pekka Haavisto halusi tukea ja sparrata meitä pariin otteeseen, alkoivat eväät olla hyvin kasassa.

Päivästä tuli uskomattoman hieno. Ulkona pellolla aurinko paistoi ja lämpötila kipusi pitkälti yli hellerajan. Näyttelijöille se tietenkin tarkoitti rankkaa esitystä, mutta yleisöä se helli ja paneeliin siirtyvä väki oli teatterikokemukseeensa tyytyväisiä.

Kuva: Timo Blomqvist


Ja se paneeli... Tiina Härkönen johti panelistit liikkeelle kysymällä, kuka lähtisi Matti Kurikan matkaan tänä päivänä. Loppujen lopuksi ei niitä lähtijöitä tainnut montaa olla. Teuvo Peltoniemi totesikin, että toisaalta olisi helppo lähteä, kun huomenna jo pääsisi seuraavalla lennolla pois. Mikä sitten on tämän päivän utopia? Onko meillä toimivia yhteisöjä? Onko yhteisöllisyys pelkkää poliitikkojen sanahelinää? Kuka sanoi, että 100 erilaista pastakastiketta on hyvä juttu? Kulutusta vai niukkuutta?

Panelistit vasemmalta: kansanedustaja Pekka Haavisto, toimittaja Ruben Stiller, esseisti ja suomentaja Antti Nylén, kirjailija ja utopioiden tutkija Teuvo Peltoniemi, taiteilija Susanna Haavisto sekä teatteriohjaaja ja toimittaja Susanna Kuparinen. Kuva: Timo Blomqvist

Susanna Haavisto tiivisti omalta osaltaan ajatukset siihen, että asioita tapahtuu, kun niitä tahtoo ja ryhtyy tekemään asian eteen. Muussa tapauksessa se on vain jotain häilyväistä unelmointia, johon ei oikeastaan edes voi tarttua.

Myös yleisömme oli erittäin aktiivista. Panelistit saivat runsaasti kysymyksiä erilaisista näkökulmista ja pääsimme myös kuulemaan tarinoita Kurikan toiminnasta, kun Olavi Koivukangas, Siirtolaisuusinstituutin perustaja kertoi haastattelumatkastaan Australiassa 1960-luvulla. Myös Matti Kurikan tyttärenpojanpoika Matti Linnoila kommentoi nykyajan utopioita.

Yleisössä oli muitakin mielenkiintoisia hahmoja. Muun muassa näytelmän roolihahmon Jalmari Hyvösen esikuvan eli Matti Halmisen suvusta paikalla oli Tapani Huhdanmäki paikalla. Halminenhan oli Sointulan alkuperäisiä pioneereja ja kutsui Kurikan aikanaan johtamaan Sointulaa.

Illan aikana tuli niin paljon näkemyksiä, mielipiteitä ja faktaakin, että niiden kaikkien kirjaaminen tähän on suorastaan mahdotonta. Meidän täytyy Mikan kanssa vielä katsoa videonauhat uudestaan ja kuunnella rauhassa mitä kaikkea illan aikana tulikaan esiin.

Meidän omasta kyselystä alla vastauspalkkeja. Kiitos kaikille vastanneille. Liput tapahtumaan menivät Raaseporiin.




Ylläolevista kuvista panelistit olivat yllättyneitä järjestöjen ja puolueiden alhaisista luvuista. Miten muutos voidaan vauhdittaa, kun oikein sitä virallista tietoa ei ole, että mitä pitäisi muuttaa. Reuben Stiller totesikin, ettei mikään hänen kuulemansa maailmanloppu ole vielä tullut. Kulutuksesta kaikki kuitenkin taisivat olla samaa mieltä, että kovaahan se on.

Luultavasti keskustelua olisi jatkettu aamutunneille asti, mutta se päättyi Susanna Haaviston ajatuksia herättävään lauluun Elämä kassiin. Siihen summautui sekä Elämysten ilta, että Sointula2013-projekti. On uskallettava ja tahdottava asioita. On nähtävä rohkeita unia.

Yhdistyksen ja Sointula2013-puolesta kiitokset panelisteille ja Tiinalle sekä upealle yleisölle. Esityksestä kiitos työryhmälle. 

Erityisen upeasta ruuasta haluan kiittää kotiväkeäni Sirkka Vuoriota, Pekka Lainetta ja Petteri Ratista. Valoista kiitos kuuluu Immanuel Paxille ja Atte Leskiselle. Kiitos!

Kaisa Honkonen-Ratinen
puheenjohtaja
Masalan nuorisoteatterin kannatus ry

perjantai 7. kesäkuuta 2013

MATTI KURIKKA JA MINÄ

        


Kuva: wikimedia commons

Puhuttiinko meillä Matti Kurikasta? Ei, ei puhuttu. Ei lainkaan. Tai ehkä sittenkin vähän.

    Oli sota-aika. Tehtiin rauha. Tuli valvontakomissio ja kommunistit suurin joukoin eduskuntaan. Pelättiin. Varsinkin äitini, joka oli menettänyt rakkaan kesäkotinsa ja vanhempiensa maatilan rajan toiselle puolelle.

    Ensimmäinen kosketukseni  isovaariini oli, kun olimme sodan jälkeen vanhempieni kanssa vappukävelyllä. Yht’äkkiä äitini tuhahti ja veti minut syrjään. Kommunistien vappukulkue tuli vastaan Aleksilla. Sen edessä kannettiin jonkun miehen isoa kuvaa. Kysyin, kuka se oli. Isäni sanoi vakavin kasvoin: ”Se oli minun isoisäni.” Siis minun isovaarini! Isä lupasi kotiin tultuamme kertoa isovaaristani. Silloin oikeastaan sain ensimmäisen kerran kuulla hänestä.

    Sain kuulla, että hän oli ihanteellinen  sosialisti, kirjailija, utopisti, joka uskoi, että olisi mahdollista elää yhteisössä, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia ja jossa kaikilla on samanlaiset oikeudet ja velvollisuudet. Että hän oli lämminsydäminen, mutta äärettömän epäkäytännöllinen, uskoi Korkeimpaan, mutta oli eronnut kirkosta, koska ei hyväksynyt kirkon tapoja. Sen sijaan hän oli kiinnostunut teosofiasta. Hän oli kiivas luonteeltaan ja innostui helposti asioista, joita hän piti oikeina.  Hän oli myös hyvin musikaalinen. Isäni kertoi myös, että sekä hän että veljensä olivat tehneet laudaturtyönsä isoisästään, isäni historialliseen, setäni valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Vuosien päästä muistan, miten isäni joskus puhelimesta tullessaan sanoi: ”Taas oli joku, joka halusi lainata laudaturtyötäni.” Ne ovat yhä kaikkien lainattavissa Helsingin Yliopiston kirjaston arkistossa.

    Myöhemmin isoäitini kertoi isästään, kun nukuimme samassa aitassa kesäpaikallamme. Näin hänen lukevan vanhaa kirjaa, ja kun kysyin, mikä se on, hän sanoi sen olevan Pekka Ervastin teosofiasta kertovan kirjan. Siitä puhe meni ”Miksi?” -  kysymykseni kautta hänen isäänsä.

    Hän puhui isästään hyvin lämpimästi. Olen myöhemmin käsittänyt, että avioero ja sitä seurannut aika eivät olleet helppoja pienelle tytölle. Silti hän kertoi kirjeistä, joita isä tyttärelleen lähetti, lämpimistä sanoista ja Korkeimman siunauksesta. Myös hänen äitinsä, Anna, oli kirjeenvaihdossa entisen miehensä kanssa ja kaikki ne kirjeet ovat luettavissa Helsingin Yliopiston kirjaston arkistossa. Nyt mietin, että isoäitini oli avioeron aikaan suunnilleen saman ikäinen kuin minä nähdessäni vappukulkueen.

    Uusi puoli Matti Kurikasta  tuli yllättäen perheeseemme, kun USA:ssa asuva Auli (sukunimeä en muista) otti yhteyttä puolisisareensa Ailiin. Matti Kurikka oli erottuaan ja lukuisten naissuhteidensa jälkeen avioitunut suomalaisen tarjoilijan ja näyttelijättären kanssa, joka luuli kenties saavansa julkisuutta näin. Tuloksena oli tytär, Auli, joka sitten jäi isälleen, kun äitinsä jätti heidät ja lähti takaisin Suomeen. Auli lähetti paketteja – muistan hienon pitsikauluksen, jota isoäitini ei osannut pitää, mutta jolle antoi arvoa. Karamellejä ja keksejä saimme mekin.  Auli oli vuosikausia kuvioissa, mutta nyt emme tiedä hänestä mitään.

    Myös Matti Kurikan inkeriläisen suvun kanssa isovanhempani ja isäni sisaruksineen olivat tekemisissä. Kurikan äiti oli Pöyhösiä  ja näiden serkkujen kanssa he olivat paljonkin yhteydessä. Mm eräs sukulainen, joka tanssi Bolshoi-baletissa  vieraili – politrukin kanssa – monta kertaa isovanhempieni luona. Ja vielä minäkin olen tavannut Pöyhösiä, vuosia sitten. Edelleen on voimassa  kutsu Osmo Pöyhösen pohjois-Norjassa sijaitsevaan loma-asuntoon. Samoin Kurikan veljentytär, apteekkari  Ilona Kurikka oli sekä ylioppilasjuhlissani että häissäni.

    Matti Kurikan sisar, Lilli, oli naimisissa Robert Kajanuksen kanssa. Heidän poikansa kuoli ja isoäitini peri tätinsä. Muutamia sieltä tulleita arvokkaita tauluja oli isovanhempieni seinillä, yksi on nyt minullakin. Ja minä puolestani  olen saanut Kajanuksen vaimolleen Pariisin maailmannäyttelyn aikaan ostaman sormuksen : j’aime que tu m’aime que je t’aime…

Raija Särkkä kertoo sukunsa vaiheista toukuussa 2013
    Perheessämme ei siis puhuttu kovin paljon itse Matti Kurikasta, mutta hän oli läsnä ja luulen, että nyt elävistä, suoraan polveutuvista perheemme jäsenistä monella on hänen perintönään musikaalisia ja kirjallisia taipumuksia, kuten myös enemmän tai vähemmän ilmenevää boheemiutta. Se, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, tuntuu myös olevan meidän kaikkien asia.

    Nyt myöhemmin on minua paljon nuorempi veljeni paneutunut enemmän isovaarimme ja erityisesti Sointulan asioihin. Amerikassa asuessaan hän vieraili useamman kerran Sointulassa ja minäkin olen päässyt vierailemaan siellä, olenpa saanut sieltä ystäviäkin. Niin kuin nyt myös  Masalasta!  


- Raija Särkkä (Matti Kurikan lapsenlapsenlapsi)  

torstai 6. kesäkuuta 2013

Teatterin historiallinen päivä

Eilen oli Masalan nuorisoteatterin historiassa merkittävä päivä monessa mielessä. Saimme pihaan ensimmäisen bussikuljetuksen yleisöä paikan päälle. Olihan tuo upea näky, kun pihalla seisoo iso pitkän matkan bussi ja sieltä alkaa yleisö tulla ulos.

Kuva: Timo Blomqvist


Hvitträsk oli nähty ja upeaksi paikaksi koettu ja teatterireissukin taisi olla mieleen.

Se toinen upea tapahtuma oli se hetki, kun kuulimme päässeemme YLEn pääuutislähetykseen klo 20:30. Seuraavasta linkistä pääset katsomaan mitä siellä kesäteattereista ja Sointulasta kerrottiin. http://areena.yle.fi/tv/1908737?start=18m25s

Itse emme sitä nähneet, kun esitys pyöri täydellä teholla samaan aikaan Ljusdalan pellolla.
Meillä on vielä katsomossa tilaa, joten toivottavasti tämä nyt pisti liikkeelle nekin, jotka ovat ajatelleet tulevansa, mutta eivät vielä aivan varmoja olleet. Pistetään sormet ristiin.
Tervetuloa teatteriin!

Sointulan esityksiä vielä
Matka unelmiin(esitys + paneeli) la 8.6.,
tavalliset esitykset su 9.6., ke 12.6., pe 14.6., su 16.6.

torstai 23. toukokuuta 2013

Mahdollisuuksien tori 18.5


 Pelle-Kaisa piukeana partioi, puhisten puhkuu


Viime vuoden tavoin olimme tänäkin vuonna Sellossa Mahdollisuuksien torilla, järjestötorilla, jonka tämän vuotisena teemana oli ihmisoikeudet. Meidän teatterilaisten ohjelmassa oli muun muassa klovneilua, Sointulan flyerien jakoa ja päivän huipentumana Heta Hedmanin, Kaisa Rajahalmeen ja Inka Virtasen klovnishow lavalla.






Pelle-Luukas paikalla pyöriäkseen palloja patistelemaan





Pellenenäiset teatterilaiset piristivät niin lasten kuin aikuistenkin päivää ja saivat useille hymyn huulille. Iso kiitos kaikille mukana olleille, oli upeaa että mukana oli vanhojen tuttujen klovnien lisäksi paljon uusiakin! Mosaiikki-ryhmälle erityiskiitos siitä, että sieltä tuli
niin paljon porukkaa klovneilemaan. Meillä oli mukavaa ja toivottavasti näin oli myös paikalle saapuneiden torivieraidenkin kohdalla!








Pellepläjäys: pallot plus päät pyörällä





Pellepäivän päivän päätteeksi pictureiltaan p-rikas plokiteksti. Pirteää, parhainta plus pelleisää papukevättä pellenaluista parrakkaille pappapelleille!









Pelle-Hetan plus pikkunallen paljolti pulmaton poseeraus



Pirteät plikat pyrähtämässä pyörimään 
Pitkäpipoinen pöytävahti perinkurinnurinnarin
                     



Pilvilinnoja, purjeveneitä, pikkukissoja...

- Siiri Karjula





maanantai 13. toukokuuta 2013

Mistä nykyään löytyy uskallus nähdä rohkeita unia?

”On nähtävä rohkeita unia!” – Sointula –näytelmän loppusanat olivat uuden alku. Kesällä 2012 Sointula tuli teatterikansan sydämiin Masalan kesäteatteripellolla Kirkkonummella. Syksyllä 2013 Sointula-näytelmä lähtee Sointulaan, Kanadan Malkosaarelle ja historia kohtaa nykyisyyden. Matka Sointulaan, jonka reilu sata vuotta sitten piti viitoittaa ihmiskunta uudelle tielle, on myös matka unelmiin ja utopioihin. Mistä nykyään löytyy uskallus nähdä rohkeita unia?
Sointula 2013

Sointula -näytelmän työryhmä on tosissaan lähtenyt elämään omaa rohkeaa unelmaansa sen jälkeen, kun kesän 2012 esityskauden loppupuolella Kanadasta tuli kutsu esiintymään osaksi Sointulassa järjestettävää Culture Shock: Utopian Dreams and Hard Realities -seminaaria. Seminaari käsittelee vahvasti näytelmässä esiintyviä teemoja utopioista ja niiden toteutuksesta. Projektin alusta lähtien edes se työmäärä, minkä Kanadan matka vaatii, ei ole lannistanut ryhmän intoa. Pikemminkin on herännyt ajatuksia siitä, mitä kaikkea innostavaa projekti voi poikia sivutuotteena.

Tähän mennessä ryhmän joulupukit, bändi ja improvisaatioryhmä ovat levittäneet iloa ja hyvää mieltä. Huhtikuun 19. päivänä Kirkkonummen Ljunghedassa järjestettiin upeat vanhan ajan iltamat.

Sointula näytelmää tullaan esittämään alkukesästä jälleen kymmenen kertaa, joista neljä on jo ennakkoon myyty, ja viime kesän menestystä ajatellen loput tulevat varmasti täyteen katsojia. Projekti on siis hyvässä myötätuulessa, mutta paljon on vielä tehtävää.

Matka unelmiin

Kesän 2012 esitysten aikana ja Sointula 2013 -projektin alettua työryhmä on saanut ihmetellä sitä kiinnostusta ja innostusta, jota projekti on ryhmän ulkopuolella herättänyt. On haettu tapoja, joilla tuoda näytelmän teemoja yhteiskunnalliseen keskusteluun muutenkin kuin teatterin keinoin. Mitä ovat nykyajan utopiat, ja onko niille sijaa yhteiskunnassa? Matti Kurikan aikana ja sen jälkeenkin on ollut vahvaa uskoa parempaan ja siihen, että kovalla työllä parempi elämä on mahdollista. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion voidaan nähdä olevan yksi esimerkki unelmien voimasta. Tämän päivän yhteiskunta on kuitenkin isojen haasteiden edessä. Täytyykö meidän vain sopeutua osaamme suurempien voimien ratkoessa maailman kohtalot, vai löytyykö jostain utopia, jota voi laajemmalla rintamalla seurata?

Kesäkuun 8. päivänä klo 15-22 Sointula 2013 -projekti tekee oman avauksensa näiden teemojen osalta. Tuona päivänä järjestetään Matka unelmiin -tapahtuma, johon osallistujat pääsevät katsomaan Sointula -esityksen, minkä jälkeen nautitaan kirkkonummelaisen Bistro O Mat -ravintolan valmistama ateria ja siirrytään paneelikeskusteluun aiheesta ”Pelastavatko vaiko upottavatko unelmat?”. Paneelikeskusteluun osallistuvat kansanedustaja Pekka Haavisto, kirjailija ja utopioiden tutkija Teuvo Peltoniemi, esseisti ja suomentaja Antti Nylén, teatteriohjaaja ja toimittaja Susanna Kuparinen, taiteilija Eija Ahvo sekä toimittaja Ruben Stiller, ja tietenkin myös yleisö voi osallistua. Keskustelua johtaa viestintäjohtaja Tiina Härkönen.Tilaisuuden avaa Kirkkonummen kunnanjohtaja Tarmo Aarnio.

Sointula-näytelmän teemoissa elää voimakkaasti näkemys unelmista, jotka antavat ihmisille voimaa tarttua toimeen ja muuttaa oman elämänsä suunta. Mikä on tämän päivän ihmisen voima, uskallammeko nähdä rohkeita unia? Mitä unelmat meille merkitsevät? Mitä mieltä sinä olet?

Sointula-näytelmä

Tuomo Aitan kirjoittama ja yhdessä Hannele Tuomisen kanssa ohjaama kesäteatterinäytelmä Sointula sai kantaensi-iltansa Masalan nuorisoteatterissa 20.06.2012.

Sointula on Tuomo Aitan Masala-trilogian päätösosa. Aikaisemmat osat Tehdas esitettiin 2001 ja Aatteen ja ilon vuodet vuonna 2003. Tehdas käsitteli 80-luvun pienteollisuusyhteiskunnan muuttumista it-yhteiskunnaksi ja nuorten juurettomuutta YYA:n ja Neuvostoliiton värittämässä maassa. Aatteen ja ilon vuodet siirtyi ajassa taaksepäin 30-luvun Masalaan, jossa sosialismin ja kansallissosialismin aatteet saavat ihmiset uskomaan uuteen tulevaisuuteen.

Sointula siirtyy ajassa yhä kauemmas, mutta käsittelee samaa muutoksen ja uuden etsimisen teemaa kuin Aitan aikaisemmatkin näytelmät. Masalalainen Hyvösen perhe saa kunnian edustaa niitä utopiaan uskovia suomalaisia, jotka lähtevät seuraamaan karismaattista Kurikkaa toiselle mantereelle ja uskovat perustavansa uudenlaisen maailmanjärjestyksen.

Sointula-näytelmän kirjoittamisessa Tuomo Aitta on tehnyt todella merkittävän kulttuuriteon; se avaa palan suomalaista historiaa, joka on suurelta osin jo jäänyt unholaan. Matti Kurikan elämä on suurimmalle osalle suomalaisista täysin tuntematon, vaikka tämän tosielämän Don Quijoten teot vaikuttavat nykyäänkin tuhansien ihmisten elämään. Samalla näytelmä valaisee yli sadan vuoden takaista yhteiskunnallista murrosta, työväenliikkeen nousua ja naisen asemaa Suomessa.

Kurikka otti vahvasti kantaa naisen aseman parantamiseksi. Hän perusti linjauksensa muinaissuomalaiseen käsitykseen, jonka mukaan molemmat sukupuolet ovat samanarvoisia ja tasavertaisia. Kalevalainen perinne näkyy myös Sointulan lipussa, johon on kuvattu kannel.

Kurikalla oli voimakas usko ihmisen jatkuvaan kehittämiseen ja sivistämiseen, ja tämä idealismi välittyy niin näytelmän katsojille kuin sen tekijöillekin. Oli kyseessä mikä tahansa ideaali, sille täytyy omistautua ja sen eteen täytyy työskennellä. Asia tiivistyy kenties parhaiten Kurikan viimeisiin sanoihin näytelmässä: "On nähtävä rohkeita unia!"




Työryhmä koostuu 20-40-vuotiaista ammattilaisista ja harrastajista, jotka ovat aloittaneet teatteriuransa Masalan nuorisoteatterissa. Työryhmässä on yhteensä 26 jäsentä. Toteutuksen vahvuutena ja mahdollistavana tekijänä oli työryhmän yhteinen historia Masalan nuorisoteatterissa sekä toisaalta sen laaja monialainen ammattitaito.

Sointula sai poikkeuksellisen paljon kiitosta mm. Helsingin Sanomissa, Demokraatissa, Kansan Uutisissa, YLE:ssä ja paikallislehdissä. Näytelmän aihe houkutteli teatterille uutta yleisöä Kirkkonummen lisäksi myös lähikunnista sekä Kanadasta saakka. Yleisön joukossa oli Matti Kurikan sukua, Sointulaan muuttaneiden siirtolaisten jälkeläisiä sekä nykyisiä sointulalaisia.

Sointula B.C. Kanada
Suomalaiset siirtolaiset perustivat Matti Kurikan johdolla 1900-luvun alussa Kanadaan Brittiläiseen Kolumbiaan yhteisön nimeltä Sointula. Sointula sijaitsee Malkosaarella (Malcolm Island) Tyynenmeren rannikolla Vancouver Islandin ja mantereen välisessä salmessa, noin 300 kilometrin päässä Vancouverin kaupungista.

Saarelle muuttaneiden siirtolaisten tavoitteena oli omavarainen, itsenäinen ja tasa-arvoinen elämä. Matti Kurikan johtama yhteisö hajosi jo vuonna 1905, vain neljä vuotta perustamisen jälkeen taloudellisiin vaikeuksiin ja ristiriitoihin. Matti Kurikka kannattajineen karkotettiin saarelta ja Sointulaa jäivät asuttamaan suomalaiset. Vahva yhteisöllisyyden perinne on kuitenkin jatkunut alkuajoista nykypäivään asti.

Nykyisin saarella asuu noin 600 asukasta, joiden joukossa on monia alkuperäisen yhteisön jäsenien jälkeläisiä. Muutamat heistä puhuvat vielä suomea. Sointulan vahvat ja pitkät osuustoiminnan ja yhteisöllisyyden perinteet näkyvät mm. edelleen toiminnassa olevassa vuonna 1909 perustetussa Kanadan ensimmäisessä osuuskaupassa. Pääelinkeinona saarella on kalastus.

Malkosaari on luonnoltaan ainutlaatuisen kaunis. Leimallista alueelle ovat jylhät havumetsät, läheiset  vuoret, ympäröivä meri sekä miellyttävä ilmasto. Saaren rannoille saapuu usein valaita pitämään huikeita näytöksiään.




- Markus Saramäki ja Kaisa Honkonen-Ratinen

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Kesäyön uni aloitti kesäkauden

Ainoa kuva Kesäyön unesta joka ei heilahtanut kovin pahasti
Kun kevätkausi aloitettiin Shakespearen Hamletilla, on se myös hyvä päätettää Shakespearella, kun Kesäyön unen maaginen maailma keijuineen, kuninkaallisineen ja työläisineen levittäityi isoon saliin. Kesäyön unen edellisistä esityksistä Ljusdalassa taisi juuri tulla 20 vuotta. Silloin lavalla olleista kolme oli nyt tiukasti katsomossa ihalemassa uusien ryhmien upeaa tekemistä.

Kevätjuhlat olivat täyttä teatterilaisten juhlaa. Varjostajat esittivät teaserin ensi syksyn ensi-illasta Ernien uskomattomat tosikuvitelmat  - jalkapallohullu isä, äiti, Ernie, lauma ninjoja... hmm mitähän kaikkea onkaan tulossa?



Aalto näytti huikealta!
Inka päätti kokeilla vanhaa kunnon stadion aaltoa - näytti kuulema hienolta, mutta olihan se myös hauskaa tehdä. Aaltoilun lisäksi perinteinen jähmy sekoitti kaikki ryhmät tekemään yhdessä. Käytiin verhokaupassa, maisteltiin hyviä vitamiinejä, Asko tanssi balettia kuin 4-vuotiaana ja lopuksi päädyttiin kilpailemaan suihkusta.





Seuraavan kerran improporukka on lähdössä pelleilemään Selloon Mahdollisuuksien torille 18.5. Tulehan mukaan!


Jäätelöposeeraus Kaaos-ryhmäläisiltä.

Kädenjälki-ryhmäläisiä jäätelötauolla

Kaikkien ryhmien edustajat pääsivät improamaan.

Kiitos kaikille keväällä puffassa olleille ja mukavaa kesää kaikille!

- Kaisa Honkonen-Ratinen

tiistai 7. toukokuuta 2013

Kuka oli Matti Kurikka?



-          Matti Kurikka syntyi 24.1.1863 Inkerissä, Tuutarin pitäjässä, varakkaaseen maanviljelijäperheeseen

-          1872 lähetettiin jatkamaan opintojaan Helsingin Suomalaiseen Alkeisopistoon, tuli ylioppilaaksi 1881, aloitti filosofian kandidaatin tutkintoa kuitenkaan valmistumatta. Tutustui Suomalaisen teatterin johtajaan Kaarlo Bergbomiin, joka 1884 otti hänen esikoisnäytelmänsä Viimeinen ponnistus teatterin ohjelmistoon.

-          1886 avioitui varakkaan vankilanjohtajan tyttären Anna Palmqvistin kanssa. Anna oli Albina Palmqvistin (Aleksis Kiven nuoruuden rakkaus) kasvattitytär.

-          1887–1888 Kurikka pääsi vaimonsa Annan ja Albinan kanssa matkustamaan Tanskaan, Itävaltaan ja Saksaan. Tällä matkalla heille syntyi tytär Aili, jonka synnytyksessä toimi kätilönä utopiasosialisti Axel Proschowski. Hän johdatti Kurikan uusien vapaamielisradikaalisten ajatusvirtausten pariin.

-          1888 osti Albina Palmqvistilta saamillaan rahoilla (nykyrahassa noin 2,5 miljoonaa euroa) Viipurin Sanomat ja ryhtyi sen päätoimittajaksi.

-          1894 Viipurin Sanomat meni konkurssiin, jolloin Kurikka menetti koko omaisuutensa ja hänen avioliittonsa särkyi. Toimi jonkun aikaa amerikkalaisen henkivakuutusyhtiön matka-asiamiehinä Suomessa.

-          1896 aloitti Helsingissä työt Työmieslehden aputoimittajana. Toimi lehden päätoimittajana 1897–1899.

-          Kun 1899 perustettu Suomen työväenpuolue lähti marxilaisen sosialismin tielle, ihannesosialisti Kurikka perusti ”Kalevan Kansa” -nimisen yhdistyksen ja muutti yhdistyksen kanssa Australian Queenslandiin. Siirtokuntahanke kuitenkin epäonnistui täysin jääden vain kymmenen kuukauden mittaiseksi.

-          Syksyllä 1900 Kurikka matkusti Australiasta Kanadaan. Vuoden päästä tästä muuttivat ensimmäiset Kalevan Kansan jäsenet Malkosaarelle (Malcolm Island, British Columbia), Sointula-yhdyskuntaan. Yhteistaloudellinen yritys alkoi pian rakoilla ja Kurikan oli poistuttava saarelta 1904.

-          1905 perusti 24 uskollisen poikamiehen kanssa ”Sammon Takojat” -nimisen yhteisön 50 kilometrin päähän Vancouverista. Siirtokunta eli kituuttaen 1912 saakka. Kurikka itse lähti kuitenkin jo keväällä 1905 luentomatkalle palaamatta enää Sammon Takojiin.

-          1905 Kurikka palasi Suomeen ja osallistui näkyvästi suurlakon vaiheisiin. Hän kuitenkin erosi näkemyserojen takia sosialidemokraattisesta puolueesta 1906 ja liittoutui avoimesti teosofien kanssa kirjoitellen perustamassaan Elämä – lehdessä aatteistaan. Meni uusiin naimisiin Hanna Räihän kanssa ja 1906 heille syntyi tytär Auli. 

-          1908 muutti takasin Amerikkaan, kierteli siellä mm. luennoitsijana ja puhujana, työskenteli New Yorkin Uutisten toimittajana ja farmarina. Mukana seuranneet vaimo ja tytär palasivat pian Suomeen.

-          Vakiintuneen käsityksen mukaan Kurikka kuoli sydänhalvaukseen ollessaan tietä tekemässä Westerlyssä, lähellä New Yorkia, 4.10.1915.

-          Kurikan toimittajatoverina New Yorkin Uutisissa työskennellyt Suoma Tuuppo on kuitenkin kertonut, että hän oli lokakuun 1. päivänä Kurikan kanssa eräissä juhlissa Brooklynissä. Kurikka poistui juhlista iltamyöhällä ja hänet löydettiin kuolleena puiston penkiltä. Kurikan hautakivessä on merkitty kuolinpäiväksi 1.10.1915.       

Kesällä 2013 5 lisänäytöstä. Liput myynnissä Tiketissä.