keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Tuottajan kiitokset

Sointula on upea näytelmä. Vaikka viimeinen esitys Sointulassa on edessä, tiedän, että tämä näytelmä jää muistoihini elämään huikeimpana teatteriesityksenä, jonka olen nähnyt ja kokenut. Olen ylpeä, että saan olla toteuttamassa sitä.

Lähtökohdat tähän kesään olivat yllättävän haastavat. Katsojien näkökulmasta alkukesä on vuoden kiireisintä aikaa heti joulun jälkeen. Edelliskesän menestyksen myötä osa lehdistöstäkin koki aiheen jo kertaalleen käsitellyksi, eikä tarttunut aiheeseen.

Kun sitten ensi-iltaviikko käynnistyi, alkoi tapahtua asioita, joista tuottaja yleensä voi vain haaveilla: tv-uutisia, lehtijuttuja, radiohaastatteluita, katsojia ympäri Suomea, turistibussi Ljusdalan pihassa, Matka unelmiin, tukijoita, yksityisesityksiä, ylistystä, kiitosta ja loppuunmyytyjä esityksiä. Kaikki yhtenä vyörynä; kahden hektisen alkukesän viikon aikana.

Erityisen hyvältä tämä tuntui siksi, että näiden asioiden eteen tuotantoryhmämme oli tehnyt talven ja kevään aikana suunnattoman määrän valmisteluita ja töitä. Useimmiten yöaikaan. Väsymyksen hetkinä löytyi kuitenkin aina joku, joka uskoi ja antoi uskoa jatkaa.

Suurena innoituksen lähteenä meistä monelle oli Matka unelmiin -tapahtuma. Uskomaton panelistijoukkomme osoittikin, että aiheessa on aivan uusi näkökulma, jota ei vielä viime kesänä käsitelty.

Katsojien viihtyvyyteen oli tänä kesänä panostettu enemmän kuin  koskaan. Se näkyi niissä lukemattomissa kiittävissä palautteissa, joita itsekin sain ottaa katsojilta ja vierasryhmiltä vastaan.

Lisäksi heti ensi esityksestä lähtien oli selvää, että kaiken ydin eli itse näytelmä oli talvipakkasessa kypsynyt aivan uudelle tasolle. Tuntui, että koko näytelmä oli nyt löytänyt sen merkityksen, johon käsikirjoitus, ohjaajat ja näyttelijät syvällä sisimmässään tavoittelivat. Tätä kautta ryhmä lunasti ja jopa ylitti kaikki ne odotukset, jotka näytelmälle olivat asettuneet.

Sointula-työryhmää esityksen jälkeen sunnuntaina 16.8.2013
kuva: Timo Blomqvist


Unelmat, rohkeus, tahto. Vaikeita sanoja ja monessa yhteydessä kuluneita. Minä kuitenkin sain niille tämän esityskauden aikana aivan uuden merkityksen.

Kiitos siitä teille kaikille. Kiitos työryhmälle, kiitos katsojille ja kiitos tukijoillemme.

Me jatkamme tätä matkaa. Me matkustamme Sointulaan. Kohti viimeistä ponnistusta.

Mutta sitä ennen nautimme kesästä täällä Suomessa. Itse suosittelen Veikkolan Kartanoteatteria ja Ravintola Hvitträskin teatteri-illallisia.


Hyvää kesää toivottaen,
Mika Kaartinen
Tuottaja
Sointula2013-projekti

torstai 13. kesäkuuta 2013

Sue Tanner: Welcome to Sointula!



Ystävämme Sue Tanner Sointulasta oli Yle Aamu-TV:n haastateltavana perjantaina 7.6. (http://areena.yle.fi/tv/1941070) yhdessä Tuomo Aitan ja Tero Leskisen kanssa.
Seuraavassa Sue kertoo omin sanoin, kuka hän on, mitä Sointula on nykyisin ja miksi he haluavat meidän esiintyvän siellä.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Welcome to Sointula!
I am Susan (Tanner) Ness and I returned to live in Sointula six years ago when I retired from a career in teaching.  The year after I retired I was asked to take on the role of Chairperson of the Sointula Museum Committee.  It is through the Sointula Museum that you contacted me asking for information about Matti Kurikka and the utopian commune that he established in Sointula in 1901.  


 I am on the right, my brother, Murray, is in the middle and my sister, Barbara, is on the left.  We are beside the grave markers for Teodor and Amanda Tanner and our parents.
 
The members of our museum committee were delighted to share as much information with you as we could. The idea that our little town of Sointula on an island off the west coast of Canada was still interesting to Finns after more than a hundred years amazed us.  

There were many of us who followed the progress of the Masalan nuorisoteatteri production of Sointula. You sent us links to articles in Finnish newspapers and Ray Myrtle, a cousin of Sointula resident, Loretta (Myntti) Rihtamo, attended the play in Finland and wrote an article for our local online newspaper.  

We even printed up the poster of  the play and displayed it in public locations around town. I shared links about the play on Facebook.  The word definitely spread around Sointula and to Finnish Canadians.

My father's stepfather, Teodor Tanner, was in the first group of Finnish settlers who came with Kurikka in late 1901 and early 1902.  My Mummu, Amanda, arrived in 1905 as a young widow with three children after the death of her first husband in a coal mine explosion in Washington state, USA.  Her brother, Matti Riksman, and his wife, Katri, had come to Sointula in 1902.  


Here's a picture from early Sointula years.  Teodor Tanner is the man on the right.


Mummu married Teodor Tanner and raised her family here.  My father, Art (Arto), became a logger and fisherman.  He married my English Canadian mother in 1945 and she moved to Sointula.  Our family lived in Sointula until 1965 when we moved to a suburb of Vancouver.  

Even though I lived away from Sointula for over forty years I visited frequently and when I had children I brought them here to experience the unique lifestyle and the Finnish culture that I missed in the city.  Even today, the spirit of the early Finns can be felt here.  That is why I returned as a retiree. It has always been home.

As I said before the spirit of the early Finns can still be felt.  We are in need of our sisu now as much as ever as we are a community in transition.  For many years the people of Sointula made a very good living from the rich resources of the sea and the forests.  Salmon fishing has declined seriously over the last few decades and there are not as many jobs in logging.  

Today, most of the new residents are retirees like myself and many of the homes are only occupied in the summer by people who use them as vacation homes.  Descendants of the early Finnish settlers still live here and many of the non Finns who have arrived over the years are people of many talents, artists, writers and musicians.

We all love our community and want it to thrive. The area around us is wild and beautiful.  Tourists who visit, often return year after year.  There is no doubt that Sointula will endure but change is inevitable.
About the same time you contacted me, Dr. Ed Dutton from the University of Oulu contacted the museum as well.  He was researching, Kalervo Oberg, a noted American anthropologist who is known for developing a model of "culture shock" that explains the stages individuals go through when they experience life in a new culture.  

Dr. Dutton had discovered that Kalervo had spent the first years of his life in Sointula as his father, August Oberg, was the treasurer for the Kalevan Kansa and a staunch Kurikka supporter.  Dr. Dutton felt that Kalervo Oberg's ideas were strongly influenced by his family's experience in Sointula and Dr. Dutton has since published a book, Culture Shock and Multiculturalism (2012).  

The idea for the conference was generated by our discovery of Oberg's connection to Sointula and Dr. Dutton's work.  It is titled, Culture Shock, Utopian Dreams, Hard Realities.  Dr. Dutton will be the keynote speaker and the other speakers will talk on varying aspects of the theme.  Here is a link to the conference website: www.sointulan.com.

We can't think of a better way to entertain Sointula residents and our conference visitors with your production of Sointula on the stage in the old Finnish Organization Hall where so many Finnish plays and musical events were performed over the years. Everyone is interested and excited.  
Thank you for your efforts to bring this wonderful opportunity to Sointula.


Here's a picture of the Finnish Organization Hall on the hill on the left and the Athletic Hall on the right.





maanantai 10. kesäkuuta 2013

Tahdon voimalla eteenpäin





Lauantaina 8.6. pidimme Masalan nuorisoteatterilla Matka unelmiin –elämysillan. Teatteria, keskustelua ja hyvää ruokaa.

Ajatus tälläisestä gaalatapahtumasta syntyi jo Sointula2013-projektin alkumetreillä. Näytelmässä puhutaan monista yhteiskunnallisesti merkittävistä aiheista, jotka vielä tänä päivänä ovat osittain toteutuneita ja osittain radikaalejakin. Pitkään pohdimme Mikan ja Markuksen kanssa, kuinka tälläinen seminaarityyppinen ilta voitaisiin järjestää.

Avuksemme suunnitteluun ja järjestelyihin tuli Jarkko Lehtopelto. Mies, joka ilmoitti harrastavansa tämän tyylisiä asioita. Kun vielä Pekka Haavisto halusi tukea ja sparrata meitä pariin otteeseen, alkoivat eväät olla hyvin kasassa.

Päivästä tuli uskomattoman hieno. Ulkona pellolla aurinko paistoi ja lämpötila kipusi pitkälti yli hellerajan. Näyttelijöille se tietenkin tarkoitti rankkaa esitystä, mutta yleisöä se helli ja paneeliin siirtyvä väki oli teatterikokemukseeensa tyytyväisiä.

Kuva: Timo Blomqvist


Ja se paneeli... Tiina Härkönen johti panelistit liikkeelle kysymällä, kuka lähtisi Matti Kurikan matkaan tänä päivänä. Loppujen lopuksi ei niitä lähtijöitä tainnut montaa olla. Teuvo Peltoniemi totesikin, että toisaalta olisi helppo lähteä, kun huomenna jo pääsisi seuraavalla lennolla pois. Mikä sitten on tämän päivän utopia? Onko meillä toimivia yhteisöjä? Onko yhteisöllisyys pelkkää poliitikkojen sanahelinää? Kuka sanoi, että 100 erilaista pastakastiketta on hyvä juttu? Kulutusta vai niukkuutta?

Panelistit vasemmalta: kansanedustaja Pekka Haavisto, toimittaja Ruben Stiller, esseisti ja suomentaja Antti Nylén, kirjailija ja utopioiden tutkija Teuvo Peltoniemi, taiteilija Susanna Haavisto sekä teatteriohjaaja ja toimittaja Susanna Kuparinen. Kuva: Timo Blomqvist

Susanna Haavisto tiivisti omalta osaltaan ajatukset siihen, että asioita tapahtuu, kun niitä tahtoo ja ryhtyy tekemään asian eteen. Muussa tapauksessa se on vain jotain häilyväistä unelmointia, johon ei oikeastaan edes voi tarttua.

Myös yleisömme oli erittäin aktiivista. Panelistit saivat runsaasti kysymyksiä erilaisista näkökulmista ja pääsimme myös kuulemaan tarinoita Kurikan toiminnasta, kun Olavi Koivukangas, Siirtolaisuusinstituutin perustaja kertoi haastattelumatkastaan Australiassa 1960-luvulla. Myös Matti Kurikan tyttärenpojanpoika Matti Linnoila kommentoi nykyajan utopioita.

Yleisössä oli muitakin mielenkiintoisia hahmoja. Muun muassa näytelmän roolihahmon Jalmari Hyvösen esikuvan eli Matti Halmisen suvusta paikalla oli Tapani Huhdanmäki paikalla. Halminenhan oli Sointulan alkuperäisiä pioneereja ja kutsui Kurikan aikanaan johtamaan Sointulaa.

Illan aikana tuli niin paljon näkemyksiä, mielipiteitä ja faktaakin, että niiden kaikkien kirjaaminen tähän on suorastaan mahdotonta. Meidän täytyy Mikan kanssa vielä katsoa videonauhat uudestaan ja kuunnella rauhassa mitä kaikkea illan aikana tulikaan esiin.

Meidän omasta kyselystä alla vastauspalkkeja. Kiitos kaikille vastanneille. Liput tapahtumaan menivät Raaseporiin.




Ylläolevista kuvista panelistit olivat yllättyneitä järjestöjen ja puolueiden alhaisista luvuista. Miten muutos voidaan vauhdittaa, kun oikein sitä virallista tietoa ei ole, että mitä pitäisi muuttaa. Reuben Stiller totesikin, ettei mikään hänen kuulemansa maailmanloppu ole vielä tullut. Kulutuksesta kaikki kuitenkin taisivat olla samaa mieltä, että kovaahan se on.

Luultavasti keskustelua olisi jatkettu aamutunneille asti, mutta se päättyi Susanna Haaviston ajatuksia herättävään lauluun Elämä kassiin. Siihen summautui sekä Elämysten ilta, että Sointula2013-projekti. On uskallettava ja tahdottava asioita. On nähtävä rohkeita unia.

Yhdistyksen ja Sointula2013-puolesta kiitokset panelisteille ja Tiinalle sekä upealle yleisölle. Esityksestä kiitos työryhmälle. 

Erityisen upeasta ruuasta haluan kiittää kotiväkeäni Sirkka Vuoriota, Pekka Lainetta ja Petteri Ratista. Valoista kiitos kuuluu Immanuel Paxille ja Atte Leskiselle. Kiitos!

Kaisa Honkonen-Ratinen
puheenjohtaja
Masalan nuorisoteatterin kannatus ry