tiistai 27. marraskuuta 2012

Ohjaaminen on uskaltamista

Ilmoittauduin mukaan ohjaustyönkurssille. Ennen kurssia jännitti tosi paljon. Mitä jos mä en osaakaan ohjata tai mitä jos oon ihan huono?  Viikonloppukurssin alkaessa perhosia leijaili vatsassa.

Perjantaina koittikin ohjaustyönkurssin ensimmäinen päivä. Meitä oli mukana pieni joukko nuorista ihan aikuisiinkin asti. Tutustuttiin ja käytiin läpi miksi jokainen oli tullut kurssille. Perjantaina käytiin läpi teoriaa. Tietoa tuli paljon ja jaan tässä muutaman. Itsellä jäi mieleen se, että ohjaamiseen tulee suhtautua kuin olisi leikkiin lähdössä, koulun kaltainen suorittaminen on ohjauksen vihollinen. Halu olla fiksu voi olla jopa huono asia. Jokaiseen näytelmäään kuuluu  pääaihe, johon koko näytelmä rakentuu. Tärkeintä on uskoa itseensä ja siihen mitä tekee.

Lauantaina oli sitten oman ohjauksen aika. Jokainen sai tilannemonisteen, jossa oli kysymyksiä ja henkilöiden välisiä tietoja, jotka tulisi saada selville. Tehtävänä oli luoda siis tilanne, jonka ehtona oli, että sai puhua vain joo ja ei- sanoilla. Yllätyin miten nopeasti sain idean päähäni. Lisäksi oli kiehtovaa nähdä muitten ohjauksia ja päästä itse näyttelemään niissä. Sitten koitti oman vuoro ja itseasissa tykkäsin. Ohjaaminen oli tosi kivaa. Ohjausten jälkeen niistä puhuttiin ja saatettiin kokeilla jotain uutta. Päivän aikana ideoitiin myös toiset ohjaukset tällä kertaa mukana oli teksti. Itse ajattelin, että onkohan mun idea samanlainen kuin muilla, että ovatko muut kehittellet jotain samaa. Oli jännää huomata, että kaikkien ideat olivat ihan erilaiset ja siltikin kyseessä oli sama tekstipätkä. Eniten päivästä jäi mieleen se, että pelkkä tilanne ei riitä taustalle tarvitaan toimintaa. Näyttelijöiden pitää miltein kokoajan tehdä jotain.

Sunnuntaina katseltiin loppuun vielä tekstiohjaukset ja alettiin lukemaan Niskavuoren Nuori Emäntä- näytelmää. Näytelmästä tulikin läksyksi valita itseä kiinnostava lyhyt kohtaus n. 6 repliikkiä ja antaa kohtaukselle nimi ja aihe. Tehdä siis tilanne, jossa on paljon sisältöä tekstin alla.

Viikonloppu oli  antoisa. Ohjaamisesta oppi paljon uutta eniten oman ohjauksen kautta. Ohjaaminen ei ole haudanvakavaa puuhaa, vaan päättämistä ja vuorovaikutusta näyttelijöiden kanssa ja uskaltamista.



- Jasmin Molin

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

On nähtävä rohkeita unia.

Syksy on lähtenyt tohinalla käyntiin. Kutsu Kanadan Malkosaarille Sointulaan on herättänyt suuren innostuksen taistella yhteisen päämäärän puolesta. Syyskuussa 2013 Masalan nuorisoteatterin Sointula porukka suuntaa nokkansa kohti Malkosaaria esittämään Sointula näytelmää.

Kuvat: Lotta Huitti
Työryhmä on kokoontunut jo syksyn aikana muutamaan otteeseen miettimään, miten saamme matkan
toteutettua. Luovuuttaa sekä innostusta on ilmassa, joten ideat improvisaatio- ja bändikeikoista sekä
tapahtumien järjestämisestä saa ryhmähengen taas heräämään.

Kesän Sointula-teatterin viimeisen esityksen jälkeen tunnelma oli haikea, vaikka taustalla oli tietoisuus siitä, että pääsemme taas tekemään yhdessä ja jakamaan teatterin ihmeellisen maailman muille. Pienen tauon jälkeen, kun ryhmä oli taas koossa, heräsi yhdessä tekemisen riemu. Meillä on yhteinen päämäärä ja yhdessä me aiomme sen toteuttaa.

On ollut ihanaa taas kokoontua tuttujen ihmisten pariin. Päivät, jolloin tiedetään että illalla taas kokoonnutaan harjoittelemaan bändin kanssa, ollaan intopinkeenä ja odotetaan iltaa ja sitä, että saa taas tehdä yhdessä ja luoda yhdessä.

On ihanaa huomata, että uskaltaa nähdä rohkeita unia!

- Sara Vehviläinen

Kuvat: Lotta Huitti




Kuvat: Lotta Huitti

perjantai 9. marraskuuta 2012

Hyvin purettu on kokonaan tehty


”Meil on tänään purku”, ilmoitti poikamme aamusella jumppakassia pakatessaan. Plari, läpäri ja
nyt purku. Kaltaiselleni käsityöihmiselle purku on tietysti tuttu käsite. Juuri nyt se tuo mieleen
Kansakuntien vaiheet –kirjasarjan taakse piilottamani hataran virkkuutyön. Vaan mitäpä puretaan
tänään Masalan nuorisoteatterin tiloissa?

Tätä kirjoittaessani teatteritalossa puretaan jotakin, jonka kasaaminen on vienyt nelisen vuotta ja
jonka hiomiseen on kuluvana syksynä käytetty 175 tuntia. Arvaan, että Valkoisen Hirven hallitseman
kansallispuiston puut vapautetaan ripustuksistaan ja kannetaan pihamaalle. Ainakin neljä kättä
tarvitaan taittelemaan lappilaisena metsänpohjana maannut pressu. Esiintymislava kiikutetaan
tarvikevarastoon, ja joku tarkan käden jälkeläinen saa irrottaa äänentoiston namiskat ja kääräistä
letkut nätille rullalle.

Puolalainen kirjailija Olga Tokarczuk vertaa kirjassaan Päivän talo, yön talo toisiinsa tiivistä
yhteisöä ja talojen kattoja. Katot suojaavat hänen mukaansa ihmistä maailman teräväkärkiseltä
äärettömyydeltä. Meille tutun teatteritalon peltikatteen alla kädenjälkeläiset ovat saaneet kasvaa
yhteen ja yksilöiksi. Turvallisessa tilassa voi kuohua, ryöpytä ja vetäytyä.

Siispä aavistan, että tänään puretaan myös patoja. Puretaan haikeutta Valkoisen Hirven kauden
päättymisestä ja kiukkua tiiviin teatterielämän aikana kasautuneista koulutöistä. Silti vahvimpana
purkautuu varmasti ilo siitä, millaisen jäljen jättävät osaavat kädet. Yhdessä rakennettu on tänään
yhdessä purettu. Tila on tyhjä. Tervetuloa Kaaos!

7.11.2012 Jaana Lindfors

perjantai 2. marraskuuta 2012

Ohjaustyönkurssille!


Vielä on muutama paikka jäljellä ohjaustyönkurssilla. Kurssi pidetään kahtena viikonloppuna 16.-18.11. sekä 30.11.-2.12.2012.

Ohjaajantyönkurssilla on tarkoitus saada mielikuvitus liikkeelle ja testailla sitä miten ohjaajan mielikuva muuttuu konkreettisiksi tilanteiksi ja toiminnaksi näyttämöllä. Harjoittelemme tapaa, jolla ohjaaja tekee itsensä ymmärretyksi näyttelijöille ja pohdimme ohjaussuunnitelman tekemistä valmiin näytelmätekstin pohjalta. Kurssille osallistujien ei tarvitse tietää ohjaamisesta mitään. Kurssin vetää Tuomo Aitta.

Kurssi on tarkoitettu yhdistyksen jäsenille; aktiivisille ryhmäläisille sekä jo hieman varttuneemmallekin väelle.

Ilmoittaudu Hannele Tuomiselle 12.11. mennessä (hannele.tuominen(at)kirkkonummi.fi). Olethan nopea, paikkoja on siis todellakin enää muutama.




.