tiistai 26. marraskuuta 2013

Kiinnostavaa haastetta!

Syksyllä aloimme työstää harjoitustyötä Minna Canthin Työmiehen vaimosta. Tämä oli ensimmäinen valmiiksi kirjoitettu näytelmä - toki muokkauksin ja lyhennyksin - jota olemme tehneet. Aikaa oli vähän, mikä toi osin kiinnostavaa, osin stressaavaa haastetta.

Kuva:Tintti

Aloitimme lukemalla koko käsikirjoituksen, keskusteltiin ja ja tehtiin kohtauksia. Oli kiinnostavaa lukea 1800-luvun maailmasta, siitä miten esimerkiksi naisen asema on muuttunut, mutta jotkut asiat, kuten suomalainen alkoholikulttuuri pysynyt. Näytelmässä oli myös suomalaista melankoliaa ja traagisuutta.

Kuvat.Tintti


Oli hienoa tehdä näytelmää, joka oli vaikuttanut aikanaan niin paljon. Kaikki saivat kokeilla täysin erilaisia rooleja, kuin mitä ovat aiemmin näytelleet. Jenkan harjoittelu toi treeneihin vauhtia ja vaarallisia tilanteita:).

Kiireellisen aikataulun takia oli hieman vaikeaa ehtiä sisäistää rooli, mutta se toi uudenlaista haastetta. Tosin enska ehkä olikin meidän ensimmäinen onnistunut läpimeno.

Kuva:Tintti

 
Mahtavaa, että saatiin kokeilla rankkoja aiheita käsittelevää, kuuluisaa näytelmää!

Keskiviikkona vielä esitys Masalan monitoimitalolla ;). 

- Kädenjälki

torstai 10. lokakuuta 2013

Matkaraportti Sointulasta?


Arriving to Sointula
Photo: Timo Blomqvist


Sointulan matkasta kertominen on lähes tulkoon mahdotonta. Reilussa viikossa tapahtui niin paljon, ettei näin muutaman viikon jälkeenkään pysty ihan kaikkea hahmottamaan.  Täydellisen matkaraportin sijaan yritämme Iikan kanssa koota blogiin kuvia ja kertoa ajatuksia ja pieniä, jotka kuviin liittyvät.

It is almost impossible to wrote a full story about our trip to Sointula. We experienced so many beautiful moments during those few days on the island; people, history, culture, nature, music and of course our play. Iika and I thought that we could share few thoughts and moments from our time on the island. We try to write these thoughts both in Finnish and in English, so that all our dear friends at Sointula could read them as well.

Tähän alle olemme keränneet muissa medioissa olleita juttuja matkastamme.
Below you will find stories that other has written about our trip.

Finnvasion 2013 (27.09.2013 Sointula Ripple)
Masala Youth Theatre – “Sointula” Review (27.09.2013 Sointula Ripple)
Fruit bombs, Lady Gaga and the Humppa (23.09.2013 Blog)
Canadian town hosts conference on utopian socialist colonies (1.10.2013 Tim Wheeler)
Länsirannikon Uutiset s.11
Viikonloppuretki Utopiaan (23.09.2013 Suomi-Seuran blogi)
Finnish actor's brings "Sointula" to Sointula (23.09.2013 CTV)

- Kaisa Honkonen-Ratinen & Iika Hartikainen 

Unelmien voima / Power of dreams

Source: openstreetmap.org


Helsingistä Seattlen kautta Vancouveriin yhden päivän aikana. Siinä on monta tuntia aikaa miettiä olemmeko me nyt todellakin vihdoin matkalla Sointulaan?


Photo: Iika Hartikainen

Vancouverin hotellin lähellä meitä vastaan otti yllä oleva kyltti. Meidän suuri unelmamme vei meidät todella maailman toiselle puolen - paljon pidemmälle emme olisi päässeet kilometreissä, ystävyydessä tai rakkaudessa teatteriin.

Wise man say be careful what you wish for. The sign above was located close to our hotel in Vancouver. Travelling within one day from Helsinki through Seattle to Vancouver gives many hours to think did we really make it? Did our utopian dream really come true? Our dreams brought us on the other side of the world - much further one cannot travel in kilometres, friendship or in love to theatre.

Vihdoin se oikea Sointula / Finally the Real Sointula


At Port McNeill
Photo: Mika Kaartinen
Vancouverista lautalla Nanaimoon ja siitä autolla Port McNeilliin. Tien varressa alkaa olla kylttejä, joissa lukee Sointula. Se on totta! 

Kamala kaatosade ja hirvittävä kiire Sointulan lautalle. Ehditäänkö? Kaasu pohjassa, mutta kuitenkin on pakko ihailla maisemia. Muuten näyttää samalta kuin Suomessa, mutta nuo metsät! Seetripuita, vuoria, utua, pilviä, jotka viistävät maata. Nyt on pakko ehtiä lautalle, vaikka seuraavallakin pääsisi. Jokainen minuutti perillä on kullanarvoinen. 

Ja jokainen autokunta ehtii siihen Suomen lipuin varustettuun lauttaan. Sade loppuu, vastarannalla aurinko kultaa Sointulan ja sateenkaari koristaa taivaan. Kiire loppuu siihen paikkaan. Olemme perillä. Onnellisina, kiitollisina, väsyneinä, jännittyneinä.


Sointula ferry - with Finnish Flag
Photo: Inka Virtanen

Ferry from Vancouver to Nanaimo, driving through Vancouver Island to Port McNeill. First signs saying Sointula this way. This cannot be true, we are starting to be close. It is pouring and we are on a rush to Sointula ferry. Are we able to make it? Driving as fast as possible, but we stare out of the windows with wonder and delight. The scenery is breathtaking. It looks much like at home, but those forests... Ceder trees, mountains, mist and clouds, that touch the ground. But we have to hurry to the ferry, even though there is always a next ferry. Every minute in Sointula is worth gold. 

Everyone makes it to the ferry. There is a Finnish flag! Rain stops, Sointula is gilded by sun light and a rainbow ends over Sointula harbour. There is no rush anymore. We are there, feeling happy, thankful, tired, but excited.

Janne's group at Port McNeill
Photo: Timo Blomqvist

Päätämme tervehtiä Sointulaa näytelmän laululla Malkosaaresta. Etukannella lauletaan ja toivotaan, että joku sen saarella kuulisi lautan moottorin jylyn yli. (Kyllähän se kuului, sointulalaiset kertoivat laulun raikuneen pitkälle). Vihdoinkin perillä.

We decide to greet Sointula by singing a song from the play. We gather to the front deck and hope that our singing would be heard over the ferry motors roar. (And yes, the song was heard far away from the harbour. More or less everyone knew that we had arrived.) Finally there.

Sointula shoreline
Photo: Timo Blomqvist


Sointulan taika / Magic of Sointula



Photo: Iika Hartikainen


Ajattomuus, iättömyys, ikuisuus - suuren puun juurella ei voi kuin hiljentyä kunnioituksesta.

Time ceases. The sense of eternity arises -we fall into silence out of respect in front of an enormous ancient tree.
Photo:Inka Virtanen

Sointulan kivet ovat pitkälti harmaita. Rannat ovat lähes kauttaaltaan pienien pyöreiden kivien peitossa. Joukossa simpukoita, leviä, ajopuita ja suuria kantoja. Puuta uitetaan paljon ja sitä kulkeutuu aaltojen mukana rannalle.

The stones of Sointula are grey in color. The seafront is covered with small round stones. Among them seashells, seaweed, driftwood and huge stumps. All flushed to the shore with tidal waves. Everyone got a stone necklace as a gift, so we always have a little piece of Sointula with us.

Photo: Inka Virtanen

tiistai 24. syyskuuta 2013

Malkosaaren laulu

Bere Pointissa 19.9.2013


Kuljen metsän polkuloita,
täällä rauhassa olla saa.
Kuulla lintujen lauleloita,
kuusten vienoa huminaa.
Enpä vaihtais vapauttain,
suuren kaupungin hälinään.

Täällä rauha on rinnassani,
luonto uhkuu elämää.
Oi Malkosaari kätkyt, oi.
Min rannat lainehista soi!

Kun valtamerten välkevyö,
Sen ympärillä leikin lyö.
Ja ilma setrin tuoksun saa,
Kun tuuli puita tuudittaa.

(Teksti A. Koski)

perjantai 23. elokuuta 2013

2 viikkoa enskariin!


7.8.2013 menimme ensimmäisiin harjoituksiimme kesäloman jälkeen. 

Oli hienoa nähdä kaikkia kaikkia tuttuja kasvoja ja fiilikset olivat odotetusti korkealla. Harjoittelimme jo hyvin sujuvaa näytelmäämme läpimenoa. Olemme harjoitelleet kovasti näytelmää ja uhranneet siihen hurjan paljon aikaa, mutta alamme kaikki vähitellen saamaan kiinni näytelmästä ja opimme muistamaan paremmin sanat.  


Varjostajat


- Oona Prähky

Ernien uskomattomat tosikuvitelmat
Ensi-ilta to 5.9. klo 18, 
Muut esitykset la 7.9. ja su 8.9. klo 15

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Tuottajan kiitokset

Sointula on upea näytelmä. Vaikka viimeinen esitys Sointulassa on edessä, tiedän, että tämä näytelmä jää muistoihini elämään huikeimpana teatteriesityksenä, jonka olen nähnyt ja kokenut. Olen ylpeä, että saan olla toteuttamassa sitä.

Lähtökohdat tähän kesään olivat yllättävän haastavat. Katsojien näkökulmasta alkukesä on vuoden kiireisintä aikaa heti joulun jälkeen. Edelliskesän menestyksen myötä osa lehdistöstäkin koki aiheen jo kertaalleen käsitellyksi, eikä tarttunut aiheeseen.

Kun sitten ensi-iltaviikko käynnistyi, alkoi tapahtua asioita, joista tuottaja yleensä voi vain haaveilla: tv-uutisia, lehtijuttuja, radiohaastatteluita, katsojia ympäri Suomea, turistibussi Ljusdalan pihassa, Matka unelmiin, tukijoita, yksityisesityksiä, ylistystä, kiitosta ja loppuunmyytyjä esityksiä. Kaikki yhtenä vyörynä; kahden hektisen alkukesän viikon aikana.

Erityisen hyvältä tämä tuntui siksi, että näiden asioiden eteen tuotantoryhmämme oli tehnyt talven ja kevään aikana suunnattoman määrän valmisteluita ja töitä. Useimmiten yöaikaan. Väsymyksen hetkinä löytyi kuitenkin aina joku, joka uskoi ja antoi uskoa jatkaa.

Suurena innoituksen lähteenä meistä monelle oli Matka unelmiin -tapahtuma. Uskomaton panelistijoukkomme osoittikin, että aiheessa on aivan uusi näkökulma, jota ei vielä viime kesänä käsitelty.

Katsojien viihtyvyyteen oli tänä kesänä panostettu enemmän kuin  koskaan. Se näkyi niissä lukemattomissa kiittävissä palautteissa, joita itsekin sain ottaa katsojilta ja vierasryhmiltä vastaan.

Lisäksi heti ensi esityksestä lähtien oli selvää, että kaiken ydin eli itse näytelmä oli talvipakkasessa kypsynyt aivan uudelle tasolle. Tuntui, että koko näytelmä oli nyt löytänyt sen merkityksen, johon käsikirjoitus, ohjaajat ja näyttelijät syvällä sisimmässään tavoittelivat. Tätä kautta ryhmä lunasti ja jopa ylitti kaikki ne odotukset, jotka näytelmälle olivat asettuneet.

Sointula-työryhmää esityksen jälkeen sunnuntaina 16.8.2013
kuva: Timo Blomqvist


Unelmat, rohkeus, tahto. Vaikeita sanoja ja monessa yhteydessä kuluneita. Minä kuitenkin sain niille tämän esityskauden aikana aivan uuden merkityksen.

Kiitos siitä teille kaikille. Kiitos työryhmälle, kiitos katsojille ja kiitos tukijoillemme.

Me jatkamme tätä matkaa. Me matkustamme Sointulaan. Kohti viimeistä ponnistusta.

Mutta sitä ennen nautimme kesästä täällä Suomessa. Itse suosittelen Veikkolan Kartanoteatteria ja Ravintola Hvitträskin teatteri-illallisia.


Hyvää kesää toivottaen,
Mika Kaartinen
Tuottaja
Sointula2013-projekti

torstai 13. kesäkuuta 2013

Sue Tanner: Welcome to Sointula!



Ystävämme Sue Tanner Sointulasta oli Yle Aamu-TV:n haastateltavana perjantaina 7.6. (http://areena.yle.fi/tv/1941070) yhdessä Tuomo Aitan ja Tero Leskisen kanssa.
Seuraavassa Sue kertoo omin sanoin, kuka hän on, mitä Sointula on nykyisin ja miksi he haluavat meidän esiintyvän siellä.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Welcome to Sointula!
I am Susan (Tanner) Ness and I returned to live in Sointula six years ago when I retired from a career in teaching.  The year after I retired I was asked to take on the role of Chairperson of the Sointula Museum Committee.  It is through the Sointula Museum that you contacted me asking for information about Matti Kurikka and the utopian commune that he established in Sointula in 1901.  


 I am on the right, my brother, Murray, is in the middle and my sister, Barbara, is on the left.  We are beside the grave markers for Teodor and Amanda Tanner and our parents.
 
The members of our museum committee were delighted to share as much information with you as we could. The idea that our little town of Sointula on an island off the west coast of Canada was still interesting to Finns after more than a hundred years amazed us.  

There were many of us who followed the progress of the Masalan nuorisoteatteri production of Sointula. You sent us links to articles in Finnish newspapers and Ray Myrtle, a cousin of Sointula resident, Loretta (Myntti) Rihtamo, attended the play in Finland and wrote an article for our local online newspaper.  

We even printed up the poster of  the play and displayed it in public locations around town. I shared links about the play on Facebook.  The word definitely spread around Sointula and to Finnish Canadians.

My father's stepfather, Teodor Tanner, was in the first group of Finnish settlers who came with Kurikka in late 1901 and early 1902.  My Mummu, Amanda, arrived in 1905 as a young widow with three children after the death of her first husband in a coal mine explosion in Washington state, USA.  Her brother, Matti Riksman, and his wife, Katri, had come to Sointula in 1902.  


Here's a picture from early Sointula years.  Teodor Tanner is the man on the right.


Mummu married Teodor Tanner and raised her family here.  My father, Art (Arto), became a logger and fisherman.  He married my English Canadian mother in 1945 and she moved to Sointula.  Our family lived in Sointula until 1965 when we moved to a suburb of Vancouver.  

Even though I lived away from Sointula for over forty years I visited frequently and when I had children I brought them here to experience the unique lifestyle and the Finnish culture that I missed in the city.  Even today, the spirit of the early Finns can be felt here.  That is why I returned as a retiree. It has always been home.

As I said before the spirit of the early Finns can still be felt.  We are in need of our sisu now as much as ever as we are a community in transition.  For many years the people of Sointula made a very good living from the rich resources of the sea and the forests.  Salmon fishing has declined seriously over the last few decades and there are not as many jobs in logging.  

Today, most of the new residents are retirees like myself and many of the homes are only occupied in the summer by people who use them as vacation homes.  Descendants of the early Finnish settlers still live here and many of the non Finns who have arrived over the years are people of many talents, artists, writers and musicians.

We all love our community and want it to thrive. The area around us is wild and beautiful.  Tourists who visit, often return year after year.  There is no doubt that Sointula will endure but change is inevitable.
About the same time you contacted me, Dr. Ed Dutton from the University of Oulu contacted the museum as well.  He was researching, Kalervo Oberg, a noted American anthropologist who is known for developing a model of "culture shock" that explains the stages individuals go through when they experience life in a new culture.  

Dr. Dutton had discovered that Kalervo had spent the first years of his life in Sointula as his father, August Oberg, was the treasurer for the Kalevan Kansa and a staunch Kurikka supporter.  Dr. Dutton felt that Kalervo Oberg's ideas were strongly influenced by his family's experience in Sointula and Dr. Dutton has since published a book, Culture Shock and Multiculturalism (2012).  

The idea for the conference was generated by our discovery of Oberg's connection to Sointula and Dr. Dutton's work.  It is titled, Culture Shock, Utopian Dreams, Hard Realities.  Dr. Dutton will be the keynote speaker and the other speakers will talk on varying aspects of the theme.  Here is a link to the conference website: www.sointulan.com.

We can't think of a better way to entertain Sointula residents and our conference visitors with your production of Sointula on the stage in the old Finnish Organization Hall where so many Finnish plays and musical events were performed over the years. Everyone is interested and excited.  
Thank you for your efforts to bring this wonderful opportunity to Sointula.


Here's a picture of the Finnish Organization Hall on the hill on the left and the Athletic Hall on the right.