tiistai 24. helmikuuta 2015

Veri vetää – Ajatuksia Rakkaudesta ja teatterista


Sieltä se uhkaavasti ja viimeinkin lähenee: ensi-ilta. Alle kaksi viikko matkaa hetkeen, jota varten on tehty töitä puoli vuotta. Koko tänä aikana olemme keskustelleet ja pohtineet romanttista rakkautta sen eri muodoissa ja tarkoituksissa. Viime päivinä olen itsekseni miettinyt myös rakkauden oireita ja miten pelottavan lähelle ne osuvat teatteriharrastusta.

Ruoka ei tunnu oikein maistuvan ja alan pikku hiljaa epäillä alkavaa rytmihäiriötä sydämen epälyöntien takia. Onko syynä tunteet, ensi-illan jännittäminen vai tanssiharjoitukset. Öisin ei saa oikein nukuttua, koska ajatukset pyörivät koko ajan rekvisiitoissa, repliikeissä ja rohkeuden puutteessa. Läheisetkin ilmaisevat tyytymättömyytensä, koska vietät kaiken aikasi tuoreen ihastuksesi parissa. Ja kun vihdoin löydät aikaa ystävillesi, et kykene puhumaan mistään muusta, kuin rakkautesi kohteesta ja yrität saada heidät ymmärtämään typeriä sisäpiiri vitsejä.

Rakkauden ja teatteriproduktion ensi huuma on mukaansa tempaavaa, mutta kuherruskuukausi alkaa tosiaan olla ohi. Stressi, unenpuute, matkustaminen kodin, teatterin ja töiden tai koulun välissä, alkavat vähitellen painaa. Ryhmämme nuorimmilla on koulu-uransa isoimmat kokeet edessä ja vanhimpia huolettaa työtuntien vähyys ja vuokran maksu. Miten sovittaa arkielämä suuriin tunteisiin projektia kohtaan? Kärsiikö yhteishenki, kun ryhmäläisten vähemmän hyvät piirteet tulevat esille väsymyksen takia? Työelämään siirtymisen vuoksi teatteriharrastukseeni on tullut muutaman vuoden tauko ja alan pikku hiljaa ajatella, että aika on kullanut muistot menneistä projekteista.



Tällaisia pelkoja nousee mieleeni, kun työnantajan ja kotijoukkojen kärsivällisyys vähitellen loppuu. Mutta tiedän, että pelot ja ahdistus ovat ohi menevää. Kovan työn lopputulos alkaa jo näkyä helpottuneissa läpimenoissa ja toimivissa kohtauksissa. Vaikeudet ja niiden voittaminen myös tuovat ryhmäläiset lähemmäksi toisiaan. Ja aivan kuten rakkaudessakin, veren kuplinta vetää kohti teatteria uudestaan ja uudestaan.

Tervetuloa katsomaan mitä ryhmään ja produktioon rakastuminen on saanut aikaan!
- Emilia Toivonen (kuvat Emilia Toivonen)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti